keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Turhamaisuuksia...

En käy kovin usein hemmottelemassa itseäni kasvo- tai muissa hoidoissa, itseasiassa muistan viimeksi olleeni kasvohoidossa joskus 17-vuotiaana. Jouluna sain lahjaksi mieheltäni lahjakortin "Enkelin hohde" -kasvohoitoon Kauneus Aarenille Raumalla, ja nyt koitti vihdoin aika mennä lunastamaan pieni hemmotteluhetkeni.


Kauneushoitola sijaitsee kauniissa Vanhassa Raumassa, josta olen täällä ennenkin kirjoittanut. Minusta Vanhan Rauman talot ovat vielä idyllisempiä sisältä kuin ulkopuolelta, ja on aina mielenkiintoista kurkata rakennusten sisätiloihin ja kuvitella miten ne ovat joskus olleet asuinrakennuksia ja joidenkin ihmisten koteja.


Hoitaja johdatti minut yläkertaan, ja tunnelmaltaan sekä sisustukseltaan rauhallisessa huoneessa soikin jo valmiiksi rauhoittava rentoutusmusiikki. Istuin hoitotuoliin ja rentouduin. Ennen hoidon aloittamista hoitaja kestovärjäsi ripseni, mikä vähän kirvelsi, mutta onneksi se helpotti nopeasti. Hoitoon sisältyi puhdistusta, kuorintaa ja hierontaa. Lopuksi kasvoille levitettiin vielä vihreä leväpohjainen naamio, jonka annettiin vaikuttaa 20 minuuttia ja hoitaja poistui siksi aikaa jättäen minut rentoutumaan huoneeseen musiikin kera.


Olisinkin varmasti nukahtanut, ellen olisi tyhmästi kieltäytynyt peitosta jalkojeni päälle, ja kärsinyt vilua koko rentoutumisen ajan. Naamiokin oli viilentävä, joten lämpöä ei herunut siitäkään. Kuikuillessani ympärilleni olisiko viltti/peitto jossain lähellä, kimmahti hiussuoja pois hiuksiltani ja hartioita lämmittävät pyyhkeetkin meinasivat pudota, mutta sain juuri kiinni ennenkuin tipahtivat alas. Hoito oli kuitenkin todella ihana ja rentouttava, ja hoitajalla oli niin hyvä myyntipuhe, että ostin kuorinta-aineen lähtiessäni ja päätin alkaa käydä kasvohoidossa hemmoteltavana tästä lähtien 2-3 kertaa vuodessa. Hoitajani oli mukava ja ammattitaitoinen. Kuvassa toinen vasemmalta.


Eikä tässä vielä kaikki, eräs tuttuni on laittanut kynsiäni kesästä asti, ja nyt jo kolmannen kerran. Hän alkoi keväällä harjoitella geelikynsien tekoa, osti välineet ja on harjoitellut lähinnä omilla kynsillään, mutta tarvitsi kipeästi koekaniinia, joten ennenkin kynsikaniinina olleena ilmoitin voivani tulla. Ensimmäiset kynnet kesällä olivat toooodella pitkät hopeapäiset bling bling -kynnet. Pidin niistä kovasti, mutta melko epäkäytännölliset ovat minulla niin pitkät. Toisiin laitoimme vaaleanpunaiseen heijastavaa kimalletta kärkiin ja lyhensimme ja pyöristimme hieman mallia. Ne olivat täydellisen mittaiset, kunnes työt alkoivat. Nyt kun eilen menin huollattamaan jälleen kynteni, katsoin omien kynsieni kasvaneen jo niin pitkiksi vanhojen geelien alla, että pyysin häntä viilaamaan geelit ja tipit pois, ja laittamaan seuraavat ihan oman kynnen päälle. Löysin tällaisen kuvan malliksi netistä.


En kuitenkaan halunnut noin paljon timantteja, enkä kirkkaita vaan värillisiä.. Niinpä sainkin pinkit timantit muutamaan kynteen ja lopputulos näytti tältä:



Peukaloiden timantit eivät kuvissa näy, mutta kaikenkaikkiaan olen kovasti tyytyväinen lopputulokseen, ei uskoisi ettei mimmi ole tehnyt kuin muutamat kynnet vasta. Ja näillähän saa tehtyäkin mitä vaan, jopa takakopan avattua! Jei!

Muistakaahan tekin hemmotella itseänne aina silloin tällöin, se virkistää kovasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti