Kesän etukäteisfiilistelyä ja pieni katsaus viime kesään

Tänään on aurinko paistanut ihanasti aamusta asti, ja tuntuu että se vaikuttaa omaan jaksamiseen ihan älyttömästi. Olen virtaa täynnä ja jaksan touhata ja siivoskella ja sen lisäksi touhuta poikien kanssa ihan eri lailla. 

Tässä alkaa auringon lämmittäessä tehdä mieli upottaa jo sormet multaankin, mutta hetken pitää vielä jaksaa odottaa että maa sulaa. Kasvihuoneeseen aion seuraavalla viikolla jo laittaa salaattia kasvamaan. Kasvihuonehan hankittiin viime kesänä (klik), ja siitä sain kyllä sadon lisäksi iloa ja koko viljelytouhuni oli tosi terapeuttista minulle.

Raskauden ajaksi minulla jäi bloggailut kokonaan tauolle ja siten kesän satopäivityskin jäi tekemättä. Niinpä se tulee tässä kuvien muodossa. :)

Kasvihuoneessa oli kurkkua, tomaattia, basilikaa ja salaattia.

Satoa tuli koko loppukesän liiaksikin asti ja ystäville ja tuttaville menikin isot kasat kurkkua ja kurpitsaa.

Kasvulaatikoista tuli myös suuret sadot alkukesän itikkahyökkäyksestä huolimatta. Ensimmäiset sadot menivät parempiin suihin mutta loppukesän tulokkaat säästyivät tuholaisilta.

Sitten vaan odottelemaan tämän kesän antia :)

Paluu blogitauolta kera uuden vauvan!!

Blogissa on ollut hiljaiseloa jo lähes vuoden, tarkalleen ottaen noin 10kk. 

Suurin syy siihen on ollut raskaus, mutta myös elämän muu hektisyys. Nyt kuitenkin arki on palannut omaan uomaansa ja ehkä myös muotoutunut uusi arkirytmi nyt kun meillä onkin kaksi ihanaa lasta. 

Helmikuun puolivälin jälkeen vihdoin kuusi päivää yli lasketun ajan meille syntyi 

aivan ihana pieni poika-vauva "Pena". 

Nythän Penanen on jo pian parin kuukauden ikäinen ja kasvaa hurjaa vauhtia.
Täällä elellään vauvakuplassa ja opetellaan uutta arkea. Pikkuhiljaa olen saanut aikaa aloitella

ompelua ja muita pieniä omia juttuja uudelleen tauon jälkeen, ja elämä tuntuu juuri nyt täydelliseltä.

Lisää kukkapenkkejä!

Onko tämä nyt niitä hullutuksia joihin hurahtaa; kun yhden kukkapenkin saa valmiiksi niin niitä alkaa pikkuhiljaa kohota sinne ja tänne ja varmaan seuraavana vuonna laajentua ym.

Siltä vähän alkaa tuntua.

Yhtenä päivänä keksin tehdä kasvihuoneen sivuun pienen kukkapenkin, ja löysin jättiauringonkukan siemeniä pussillisen. Sain inspiraation ja yhtenä iltana kipitin ulos, kärräsin turvetta ja multaa kasvihuoneelle, tasoitin seinustalle ja törkin sinne 25 auringonkukan siementä. Paketissa lukee että ne voivat kasvaa jopa 5m korkeiksi, mutta toivon että pysyvät hieman matalampina.....

Tänään kun kävin kurkkaamassa, neljä oli jo itänyt. Jännityksellä jään odottamaan millaisen miniauringonkukkapellon siihen saan. Tuolta puolelta paistaa aurinkokin vain illalla ihan viimeiseksi hetken aikaa joten pieni varjostuskaan ei haittaa kasvihuonetta.

Jäämme seuraamaan...

Jumppiksia ipanalle.

Jumppis, jumppari, jumpsuit, haalari, onepiece... rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta itse käytän jumppista. Ne vaan ovat niin hirmu käteviä heittää päälle ja alkaa päivän touhuihin. Sisällä menee hyvin leikkiasuna talvellakin kun lattiat ovat vähän viileämmät ja muksu kierii leikeissään. Ulkona taas se suojaa auringolta ja estää hiekan päätymisen housuihin, paidan sisään, vaippaan jne.. Jumppis sopii vauvalle ja isommalle lapselle ja onkin mielestäni yksi suloisimmista vaatekappaleista. Alkuvuoden aikana olen ommellut jo useamman jumppiksen, ensin tein muutaman putkeen ihan harjoituksenkin vuoksi sillä halusin kehittyä vetskarin ompelussa. Nyt se sujuukin jo useimmiten lähes ongelmitta. 

Olen ommellut jumppiksia tähän mennessä kahdella eri kaavalla. Toinen on OB 4/12 tuttu vinovetskajumppis ja toinen kaverilta saatu perusjumppiskaava jostain todella vanhasta lehdestä. Kaveri kutsuu sitä retrokaavaksi :)

Nämä on tehty sillä retrokaavalla, ja mielestäni niistä tuli ihania!
Kankaat ovat Metsolan pupu tupunat ja Ainolan hillaherkku.

Tässä jumppiksia in action:

Tämä retrokaava on ihana ja tulen sillä varmasti tekemään lisää jumppiksia kun nämä jäävät pieniksi.

Toinen tekemäni jumppiskaava oli Ottobre-lehdestä 4/12 ja niitä olen tehnyt jo aiemminkin täällä ja täällä. Tein myös yhden Metsolan ihanasta tähtikankaasta mutta se on ehtinyt jo lähteä eteenpäin seuraaville vauvoille käyttöön enkä tainnut muistaa ottaa siitä kuvaa.

Kangas on Verson puodin hurmurin serkku ja olen aivan rakastunut tähän!

Pikkumies ihastui (ilmeestä huolimatta) myös jumppikseensa ja on muutamat päiväunet viileämpinä päivinä jo se päällä nukkunut. Varmaan vasta syksymmällä pääsee kunnolla käyttämään jos tämä kesä tästä lämpenee :)

Oma kasvihuone!!!

Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin toteutunut tänä keväänä/alkukesänä kun sain äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi oman kasvihuoneen! Tutkimme pitkään tarjontaa ja lopulta päädyin Preecolta tilattuun reilun 7neliön kasvihuoneeseen. Se saapui muutamassa päivässä kotiovelle tuotuna, ja toukokuun loppupuoliskolla vihdoin järjestyi päivä jolloin kaikki kasaajat olivat samalla paikkakunnalla ja homma sai alkaa. Talkoisiin osallistuivat mieheni, isäni ja pikkuveljeni.

Homma alkoi kehikon kasauksella. Yritin itse pysyä poissa jaloista ja hoitaa puurtajille ruokaa ja juomaa paahtavan helteisenä päivänä. Siellä se kehikko pikkuhiljaa kohosi ja kävin ottamassa väliaikaräpsyjä aina kun huomasin edistystä tapahtuneen.

Kun kehikko muutaman tunnin ähellyksen jälkeen oli valmis, alkoi kuopan kaivaminen sokkelille.

Pihamme maaperä on kylämme patolammesta aikoinaan ruopattua pohjamutaa jonka päällä on hieman parempaa maata jota siihen kärräsimme ekana kesänämme. Mudan joukossa on järkyttävän isoja kivenmurikoita joten tarkistimme tuon alueen rautakangen kanssa että on riittävän syvää ja toivoimme ettei vastaan tule suuria kiviä kriittisissä paikoissa.

 Niin siinä kuitenkin kävi, että keskellä kuoppaa oli niin suuri kivenjärkäle ettei sitä sieltä pois oikein saanut, ja sinne jäi. Päätin laittaa siihen kohtaan jotain vähemmän pitkää juuritilaa tarvitsevaa mutta muistin sen uudelleen vasta tässä kirjoittaessani. Pitänee huomenna tarkistaa mitä sen päälle iskin.... hups..

 Siitähän ei lannistuttu ja kohta pihalle vilkaistessani sinne olikin kohonnut jo mökki paikoilleen!!!

Tällä välillä olin käynyt kaupungissa eräässä tapahtumassa, ja kun tulin kotiin niin miehet olivat yksissä tuumin päättäneet valaa kasvihuoneeseeni samalla seisomalla käytävän! En olisi voinut enempää olla innoissani.

Koska sementti oli vielä märkää, sain idean painaa ihanaisen Onnin jalanjäljet siihen ja niin nappasin taaperon kainalooni ja painoin pikkuruiset jalanpohjat märkään sementtiin ja jännäsin jääkö jälki siihen.

Jäihän siihen. Vasen kuva on märkänä ja oikea kuivana kuvattu. 

Myöhemmin mieheni ja isäni hakivat ison kuorman turvetta ja tynnyrin vettä varten ja sain huoneen valmiuteen ja vihdoin tällä viikolla pääsin ostelemaan ihania kasvatettavia ensin Turun torille ja tänään loput Rauman torilta. Nyt on kasvihuone täynnä kurkun ja tomaatin taimia, basilikaa karkoittamaan tuholaisitikoita sekä salaatinsiemeniä. 

Ovelta katsottuna vasemmalla on tomaatteja, perällä salaattia, oikealla kurkkua ja vähän joka välissä basilikaa. Olen niin innoissani tästä etten malttaisi odottaa ensimmäistä satoa. Taas yksi syy rakastaa kesää eniten!

Toistaiseksi niin kauan kuin kylmemmät yöt jatkuvat, kasvihuone toimii myös kasvulaatikoihin tulevien maissien ja kesäkurpitsoiden yösäilöpaikkana ja minusta tuntuukin välillä kuin kasvihuone olisi minulle yksi hoivattava lapsi lisää. Aamulla ensimmäisenä aamupalan jälkeen kipitän pihan poikki nostamaan maissit ja kurpitsat ulos aurinkoon ja illalla viimeiseksi käyn viemässä ne takaisin. Kohta alan varmaan jo höpistä kasveilleni.. 

Tästä se puutarhurin ura urkenee!

Mitä isä edellä, sitä poika perässä!

On aivan ihana seurata tuon pikku taaperon kasvua ja kehitystä isoksi pojaksi.

Jo puolitoistavuotiaana poika oli kyllä niin pojan prototyyppi kuin olla ja voi. Lempijuttuja nykyään 1v 9kk iässä ovat koneet. Kaiken maailman erilaiset koneet. Kaivinkoneet, autot, pyöräkuormaajat, junat, bussit, koneet joiden nimiä minä en edes tiedä ja niistä puhutaan koko ajan.

Toinen kova juttu on "hommien" tekeminen.
Aina pitää saada olla mukana hommissa. Joskus äidinkin kotihommissa mutta erityisesti isin "miesten" hommissa. Kun minä teen ruokaa, Onni kokkaa pikku keittiöllään. Kun siivoan, Onninkin pitää saada oma rätti tai vaihtoehtoisesti hakee huoneestaan oman leikki-imurinsa ja alkaa imuroida.
On niin ihana puuhata ja touhuta yhdessä, ja ulkoilukin on mielekkäämpää nyt kun poju leikkii ja touhuaa innoissaan, välillä omissakin oloissaan minun tehdessä vaikka puutarhahommia samalla.

Kun isi tekee haravointihommia ja kuljettaa lehtiä metsään, Onnimanni tekee samaa, vaikka kuinka olisi muusta ollut puhe. 

Jos isi hakee "puijaijaa" eli puita, Onni ottaa oman pienen pärekorinsa ja menee mukaan, täyttää pärekorinsa sytykkeillä ja marssii isin vierellä ylpeänä sytyttämään takkaa sisälle.

Välillä tuntuu että sydän halkeaa kaikesta ilosta ja rakkaudesta jota tuo pieni poika elämäämme tuo päivittäin, ja on ihana seurata ja odottaa mitä seuraavaksi on vuorossa.

Kukkapenkkiprojekteja!

Olen haaveillut omasta kukkapenkistä kauemmin kuin omasta talosta. Lapsuudenkodissani kukkapenkkejä on ympäri pihaa monta erilaista, ja lapsena saimme jokainen lapsi myös oman kukkapenkin pihalle jota vaihtelevasti jaksoin hoitaa....

Koska kasvimaat olivat kaksi ja puoli vuotta sitten tähän kotiin muuttaessa prioriteetti numero yksi, kukkamaat saivat odottaa vuoroaan. 

Ensimmäisenä kesänä teimme puutarhalaatikot ja kylvimme ruohoa jotta perusnäkymä saadaan näyttämään kivalta, ja viime syksynä oli ensimmäisen kukkapenkin vuoro.

Kutsuin äitini apuun ja rajasimme tulevan kukkapenkin alueen nauloilla ja langalla, 

ja kaivoimme pinnan pois.

Teimme penkin pussimullalla, ja istutimme suht tiheästi erilaisia syyssipuleita koko matkalta.

Kaikki oli hyvin kunnes lumi suli ja se alkoi....

..myyrien ja jänisten yhteishyökkäys! 

En tiedä toimivatko kimpassa vai vuoroin, mutta sen jälkeen kun sipulit

puskivat pintaan ihania vihreitä lehtiään, joka yö alkoi kadota sipuleita muutama kerrallaan, 

sekä ylä- että alakautta! Nakerrettuja sipulinpaloja penkassa pienten suloisten tassunjälkien vieressä, ja ammottavia päättymättömiä onkaloita syvälle multaan... Ai että otti päähän! Otti päähän niin paljon että melkein jo vedin penkin sileäksi ja istutin nurmikon takaisin, mutta päätin kuitenkin yrittää taistella inhoittavia vihollisiani vastaan.

Kysyin äidiltäni miten voisin karkoittaa puput ja myyrät, ja hän oli juuri nähnyt facebookin puutarharyhmässä vinkin, jolla moni oli onnistunut karkoituksessa. Niinpä tartuin tuumasta toimeen: hain trimmausjätettä eli nypittyjä koirankarvoja, sekä ystäväni kampaamosta leikattuja hiuksia ja aloin ujuttaa molempia karvoja sipulien väliin, alle, sivuille, kukkapenkin reunalle ja joka puolelle tasaisesti niin että koko penkki oli "karvoitettu". Näissä karvoissa olevan vieraan eläimen/ihmisen hajun pitäisi karkoittaa nämä pihani tuholaiset. Jäin jännityksellä seuraamaan vaikutusta, ja ihme kyllä seuraavana yönä ei kadonnut yhtään sipulia, eikä seuraavanakaan!

 Kuitenkin taas niitä alkoi huveta, mutta tällä kertaa enää vain alakautta. Niinpä hain kaupungin puutarhamyymälästä Siemen Florasta myyränkarkoitustabletteja ja tiputtelin koloihin aina uusien ilmestyessä ja törkin niitäkin sipulien lähelle. Ystäväni pupu (tai orava) taas ilmeisesti piti niiden mausta sillä niitä oli rouskuteltu myös penkistä jonain öinä, mutta vihdoin pahin ongelma oli ohitettu eikä sipuleita kadonnut enää kuin satunnaisesti.

Tässä vaiheessa huomasin kaikkien krookuksien maistuneen parhaalta, ja ainoastaan tulppaanien kukkivan. Muutenkin penkki näyttää melko säälittävältä verrattuna istuttamiemme sipuleiden määrään, mutta keksin jotain taas syksyllä. Ehkä laitan pelkästään tulppaaneita tai kaveriksi muita sipuleita jotka eivät maistu myyrille. Ei ole helppoa tämä kukkien kasvatus!

Joka tapauksessa olen nauttinut suunnattomasti näistä muutamasta kauniista tulppaanista, ja Onnikin haluaa "attomaan kuttia" joka päivä. Pieni tuleva puutarhurinalkuni <3