Synttärilahja hoitsupoitsulle! :)

Joillekin on kauhean vaikea löytää hyvää lahjaa, on sitten tilaisuus mikä tahansa.. kun taas joskus kaupassa nähdessään tietää samalla sekunnilla kenelle haluaa jonkin hankkia, hinnalla millä hyvänsä. Näin kävi minulle kierrellessäni kauppoja jonkin aikaa sitten. Yhtäkkiä näin kaupan hyllyllä miesten hupparin jossa oli kauttaaltaan koko kangas täynnä erilaisia viiksiä.

 Mieleeni tuli heti meillä hoidossa käyvä ihana nuorimies, ja onnekseni hänen synttärinsäkin ovat tässä kuussa. Poika on jo vuoden verran kiihkeästi odottanut viiksiensä kasvun alkamista, ja on varma että seuraavana vuonna se tapahtuu! JOS kuitenkin kävisi niin, että viiksien tuloa pitääkin odottaa pidempään, hänellä on nämä väliaikaisviikset! :)

Ostin sen, ja koska poju on kovin tarkka lahjastaan ja siitä millainen kortti hänelle pitää antaa, mietin pitkään minkälaisen kortin askartelen. Skräppipapereitani selaillessa kuitenkin löysin aivan ihanan kelloaiheisen paperin, josta tiesin heti leikkaavani taustan korttiin.

Hän on kovin kiinnostunut kelloista, ollut aina, ja viime aikoina puheenaiheena ovat olleen erityisesti taskukellot joten uskalsin veikata, jopa tietää että hän pitäisi tästä paperista. Kortissa piti ehdottomasti lukea hänen mukaansa "juhlanumero" joten sen onkin oikein isolla sitten keskellä korttia!

Kortin sisäpuolelle laitoin vielä löytämäni valokuvan pojusta, sekä onnentoivotukset "viiksekästä tulevaa vuotta" itseltäni, mieheltäni sekä Nuudeli-koiruudelta. Jälkikäteen sain viestiä äidiltä että poitsu oli oikein kovasti pitänyt sekä hupparista että kortista. Voin mielessäni nähdä sen ihanan virnistyksen kasvoilla ja se saa mielen kyllä aina piristymään jopa synkkänä marraskuun päivänä.

Haaste!

Jännittävää, sain haasteen ihanaiselta ystävältäni ja entiseltä kämppikseltäni Marilta blogista "saattaa sisältää solmuja...". Kiitoksia paljon!

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa: 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään 
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut 
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen 
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat 
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin

Tässäpä tuleekin sitten 11 asiaa minusta:

1. Olen hirmu herkkä innostumaan, ja kun jostain asiasta innostun, olen sitä ihan 100% ja kaikki sen saavat tuta! Sama pätee toki muihinkin tunteisiin, tunneihminen kun olen.

2. Rakastan avantouintia vaikka inhoan yli kaiken kylmää.

3. Haluaisin talven kestävän maksimissaan 2kk, eikä päivääkään enempää. Kuukausi ennen joulua ja kuukausi joulun jälkeen. Piste. Muut vuodenajat saisivat taasen olla kaikki pari kuukautta pidempiä. Ehdotus eduskuntaan??

4. Vaikka tykkään olla vaaleaverikkö, olen ehkä silti hieman katkera kun kukaan meistä lapsista ei perinyt isäni tummaa ihoa sekä lähes mustaa kihartuvaa hiustyyppiä. Mutta ehkä minun lapseni...

5. Myönnän olevani hamstraaja, nyt se on tullut todella selväksi muutohommissa, kaikkeen liittyy muistoja ja siksi ne pitää säilyttää tunnearvon takia, vaikka ne olisivat kuolemaani saakka varaston hyllyllä samassa pahvilaatikossa...

6. Päätin jo lapsena nimetä oman tulevan lapseni Liljaksi koska rakastan nimeä, sekä se oli niin harvinainen etten tuntenut kuin yhden mummon jonka nimi oli Lilja, ja nyt minua ärsyttää suunnattomasti kun tuntuu että joka neljäs nimeää vauvansa MINUN lapseni nimellä... hmph.

7. Haluaisin osata valokuvata järkkäreillä tosi hyvin. Vaikka minulla nytkin on järkkäri, kuvaan aina ihanalla Sonyn pokkarillani, jolla vaan saan kertakaikkiaan parempia kuvia kuin millään muulla.

8. Minulla on ikuinen krooninen vauvakuume joka alkoi ollessani 7-vuotias kun ensimmäisen kerran itkin äidille että miksen minä voi olla pikkusiskoni (1v.) äiti. Jatkuu ja pahenee jatkuvasti sillä erotuksella etten enää ole vuosiin halunnut olla siskoni äiti.

9. Olin viime jouluna monien muiden lailla kovin pettynyt huomatessani Joulupukin kuumaan linjaan tulleen uuden pukin. En pitänyt edellisestäkään, mielestäni hän oli jokseenkin flegmaattinen ja vähän tylykin olemukseltaan, mutta olihan hän ollut pukkina koko lapsuuteni... pukkia sovi noin vain alkaa mielivaltaisesti vaihtamaan.

10. En voi käsittää Cheek-faneja. Pidän jäbää kovin ylimielisenä ja ärsyttävänä. "ÄÄÄÄ"

11. Pidän kovasti leipomisesta, mutta jatkuvien epäonnistumisten summana en leivo lähes koskaan, ovathan pullanikin tunnettuja "pressunpainoina". Siskoni taas onnistuu aina leipomuksissaan. Tasan ei mene nallekarkit.

Ja sitten 11 kysymystä haastajalta:

1. Mikä on varhaisin joulumuistosi? 
- Uskoisin sen olevan joululta jolloin olin 5-vuotias ja aattoa edeltävällä illalla/yöllä pissalle hipsiessäni yllätin vanhempani (ei, nyt ei tule likaisia paljastuksia) kasaamasta minun pakettiini päätyvää nukkekotia keittiössä ja pelästyin lähes kuoliaaksi heidän huudahtaessaan yhteen ääneen "MAIJA ÄLÄ KATO, POIS!" Samaisena jouluna sain itse olla ensimmäistä kertaa elämässäni itse The Joulupukki!! Vähän ne vaatteet roikkui ja pukilla oli normaalia kimeämpi ääni, mutta 2v pikkuveljeen meni ihan täydestä ja se oli tärkeintä! :)

2. Mikä jouluruoka on must have-osastolla?
- Jouluruokien ehdoton ykkösherkku on kyllä Jouluruukku (multa saa kysyä reseptiä jos haluaa)! Sitä ei monestakaan joulupöydästä löydy ja se on sääli, se on laatikkojen ehdoton kingi! Toinen must have ovat isäni valmistamat lohimedaljongit!

3. Paljonko annat jouluna lahjoja?

- Tarpeeksi. Vähintään yhden jokaiselle perheenjäsenelle (jo 10 lahjaa) sekä joillekin ystäville. Toki tuo mies saa sitten vähän useamman paketin! Ja Nuudelillekin joku pikku luu löytyy. Tykkään antaa itse tehtyä lahjaksi, mutta kaikille en ehdi/pysty aina itse tekemään, tai kertakaikkiaan keksi mitä voisi tehdä niin kaupastakin tulee jonkin verran osteltua.

4. Entäs mitä itse toivot joulupukilta?

- Tänä jouluna olen toivonut mm. oikein puffun peiton, vaaleanpunaiset Reinot sekä yhden hyvin salaisen, vain minun ja pukin välisen toiveen... ;)

5. Aito kuusi vai kestokuusi?

- Olen ehdottomasti aina aidon kuusen kannalla, mutta meille sellaista ei ikävä kyllä allergian ja astmaoireiden takia voi sisälle laittaa, joten meillä on jo kolmatta vuotta kestokuusi!

6. Onko sinulla jotain eriskummallista jouluperinnettä?

- Hmm.. Ei varmaan kovin eriskummallisia, mutta olen kovin tarkka että jouluaatto menee aina saman kaavan mukaan. On tosi vaikea hyväksyä muutosehdotuksia jouluaattoon liittyen ja viime vuonna olikin vähän raskasta kun ensimmäistä kertaa meille ei tullutkaan pukki vaan hän oli muka tuonut lahjat jo aiemmin kuusen alle meidän näkemättämme... uskoisko? Jouluna pitää myös aina pelata Carcassonnea paljon, sekä ostaa/vaihtaa joka jouluaatolle uusi "jouluaattopaita" jonka päävärin pitää olla punainen. Samaa paitaa ei saa kahtena aattona pitää!

7. Lähetätkö itse tehtyjä vai kaupan kortteja, lähetätkö ollenkaan? 

 - Olen joka vuosi lähettänyt kaupan kortteja, mutta viime vuonna tonttutyttö minussa heräsi henkiin aivan uudella tasolla ja tehdas käynnistyi! Minulla on jo kovat visiot tämänkin vuoden korteista, teen varmasti itse. Tuskin enää lähetän kaupan kortteja.

8. Koska joulunodotus alkaa?

- Kyllä se hiljaa omassa mielessä taitaa alkaa jo lokakuun puolella päivien pimetessä, mutta kotonamme se alkaa näkyä vasta lähempänä joulukuuta, ehkä silti vähän jo marraskuunkin puolella kynttelikköjen muodossa. Jouluverhot ja koristeet laitan vasta joulukuussa.

9. Mikä on rakkain joulukoriste?

-  En tiedä lasketaanko kuusta joulukoristeeksi, mutta joulukuusi se on joka koristaa koko komeudellaan kotia joulun aikaan! Kaikki kuusen koristeluun liittyvä traditio joululaulujen soidessa taustalla ja tunnelmoidessa on ihanaa. Jouluverhot pitää myöskin olla ikkunoissa tunnelmaa tuomassa kynttelikköjen kanssa.

10. Luetko joululehtiä?

- Joka vuosi luen paria joululehteä, mutta ikävä kyllä joka vuosi olen saanut pettyä joululehtien antiin. Ehkä minun tyylistäni/kaipaamaani joululehteä ei ole vielä keksittykään, tai sitten en ole osannut etsiä ja tutkia tarpeeksi tarkoin. Kertokaapa hyviä joululehtivinkkejä??? :)

11. Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan?
- Joulupukki tulee aina! Lumettominakin jouluina. Osaavathan porot lentää, mihin siinä lunta tarvitaan?! ;)

En nyt 11 bloggaria haasta, mutta kyllä parille voisin haasteen laittaa eteenpäin!
Haaste menee Kaisalle Kotokoloon, Kotiloille, Sadulle Satuelämään sekä Jennille Tohinan ja Touhun keskelle.

Lopuksi vielä 11 kysymystä minulta teille:

1. Mikä sinulle on tärkeintä joulussa?

2. Oletko joulusuklaiden ja -konvehtien suurkuluttaja?

3. Kuusi - värikkään kirjava vai hillityn yksivärinen koristelu?

4. Vietätkö joulun kotona vai oletko viettänyt joulun ulkomailla?

5. Minkä ikäiseksi saakka uskoit joulupukkiin ja tonttuihin, vai uskotko yhä? ;)

6. Teetkö joululahjat itse vai ostatko kaupasta, vai sekä että?

7. Käytkö joulukirkossa, entä hautuumaalla?

8. Joulupöydän lempiherkku?

9. Mikä on lempijoululaulusi?

10. Itkettääkö "Varpunen jouluaamuna" sinuakin?

11. Mitä odotat eniten tältä joululta?

Olipa ihana kyselyhaaste! Jonkin aikaa vei aikaa mutta pidän kovasti kaikenlaisien kyselyjen täyttämisestä ja on mukava mietiskellä joskus erilaisiakin kysymyksiä. Ihan joulunodotus iski tässä muistoja pyöritellessä!! :) Joten mukavaa melko aikaista joulunodotusta kaikille!!

Isänpäivän viettoa!

Oikein humoristisella sävyllä on mennyt koko isänpäivä, pikkuisen hullu perhe kun ollaan!
Isä sai lahjaksi hauskoja vaatteita, "säteilevä persoona" -t-paidan, harald hirmuinen -sukat sekä minulta ja mieheltäni kirkkaanpunaiset viiksiaiheiset bokserit viiksekkäälle isälle. Hauskaa sinänsä ettemme me sisarukset jutelleen etukäteen mitä kukakin ostaa, sattumoisin kaikki olivat päätyneet vaatteisiin ja vielä eri vaatekappaleisiin. Meillä on jotenkin kumma tapa aina päätyä törkkimään ja leikillä ärsyttämään toisiamme sisarusten ollessa samassa paikassa ja taas oli milloin milläkin nurkalla pientä käsikahakkaa ilmassa, leikkimielellä tietenkin. Näin jopa äitini päihittävän isoveljeni painissa olohuoneessa, mistä lie mahtoi olla kyse...?! Rakastan tätä perhettä ja yhteishenkeämme, sekä yhteistä hullua huumoria.

Saakoon kuva puhua puolestaan! :)

Haraldit jää vähän piiloon mutta eiköhän kokonaisuus ole tärkein, säteilevä persoona tuo izini, eikö? <3

Syötiin hyvin (iskän tekemiä lohimedaljonkeja, NAM) ja sen jälkeen kakkukahvit päälle. Pikkusiskoni oli väsännyt ihanan suussasulavan juustokakun ilman juustoa ja liivatetta ja se kyllä vei kielen mennessään. Kuvaa en ikävä kyllä ehtinyt saamaan ruoista ennenkuin hyeenalauma oli jo tuhonnut kaiken suihinsa!

Lähdimme iltapäivällä myös pappaani juhlistamaan koko porukalla. Pitäisi muistaa useammin käydä isovanhempien luona, ovat niin kovin tärkeitä minullekin mutta vaan niin kauhean harvoin tulee käytyä, eikä se aina ole ajastakaan kiinni. Nyt olen kyllä päättänyt kun muutimme tähän ihan reilun kilometrin päähän että alan käydä useammin!!

Vierailun päätteeksi sain väläyksen ehdottaa äidilleni pientä äiti-tytär -laatuaikaa, jos lähtisimme illalla yhdessä avantosaunalle (joo tiedän ettei vielä ole avantoa, mutta voin kertoa että kylmää se oli silti!!!) ja niin ryhdyttiin tuumasta toimeen ja mentiin illan pimettyä uiskentelemaan ja saunomaan. Kovin terapeuttista, siitä taitaa tulla taas ihan jokaviikkoinen tapa edellisten talvien tapaan. Neljä (vai viisi) kertaa kävimme uimassa, vähän vielä arkaillen mutta ihan uimavetoja tuli otettua kuitenkin! Tiistaina uudestaan jos ei mitään muuta tärkeämpää (mitä muka?) tule.

Ihanaa isänpäivää vielä kaikille isille!!!

Tunnelmavaloa!

Kun en pihan valaistukseen pysty nyt heti vaikuttamaan, olen lisäillyt sisälle ja vähän uloskin tunnelmavalaistusta. Aloitanpas ulkoa kun siellä olen ennenkin kuvaillut. Olen siis etsiskellyt kivoja lyhtyjä jo jonkin aikaa, ja joka paikassa tuntuu olevan nykyään vain metallisia halpisversioita (ei silti, toisiksi kivoin oli juuri Tiimarista löytynyt metallinen lyhty, vaikken sitä ostanutkaan), kun itse halusin ennemmin puisen. No kaikki kaupungin kaupat kierrettyäni postista tuli Masku Koti -liikkeen mainos ja siellähän oli vaikka kuinka valinnan varaa. Riensin kaupungin Maskuun, jossa pettymyksekseni minulle kerrottiin Koti -puolen liikkeen sijaitsevan n.40km päässä pienenpienellä paikkakunnalla Kauttualla. Huoh. Ajoin kuitenkin vielä iltamyöhällä sinne ja sieltähän ne kullat löytyi!!! <3

Masku Koti on valtava kauppa, jossa saisin varmasti kulumaan yli tunnin, mutta nyt äkkiä juoksin lyhtytarjonnan (joka muuten oli valtava) läpi ja valitsin heti ovensuussa bongaamani romanttiset, vähän erilailla koristellut ja muotoillut lyhdyt.

Pidän näistä kyllä tosi kovasti!!! Paikkansa ne löysivät ulko-oven sivuilta pylväiden edestä.

Valaistu kuva

 Realistinen kuva

 Nätithän ne on! Sisällekin sytyttelin kynttilöitä samalla kun mies viritteli takkaan tulta. Huoneet ovat kaikki vielä jonkinverran vaiheessa, olkkari, keittiö ja makkari vähemmän ja kaksi ylimääräistä makkaria vähän enemmän... Olohuoneen sohvat ja sohvapöytä raheineen saapuivat jo viime viikolla joten sinne on jo ihan kiva miettiä pikkusisustusta ja somisteluja kun isot jutut on jo paikoillaan! Tv-tasoa vaille valmiina.

Sohvapöytä vaatisi vielä jotain, en vain tiedä mitä. Ehkä jonkinlaista liinaa tai muuta, kun on niin laaja tuo pöytätaso. Kaipa se ajan kanssa siitä selkenee mitä mihinkin tarvitsee lisäillä, en jaksa ottaa stressiä moisista.

Pöydän alla on siis neljä kivaa istumarahia, ne halusin ehdottomasti meille koska olohuoneessa tarvitaan aina joskus enemmän istumapaikkoja, mutten tykkää siitä että huoneessa on liikaa kalusteita ja kaikki reunat ja seinät täynnä istuimia. Nyt ne on näpsäkästi "piilossa" pöydän alla aina kun niitä ei tarvita. Samalla verhoilulla on molemmilla sohvilla pari sohvatyynyä, jotta huoneen sisustus pysyisi yhdenmukaisena. Verhoiluahan on helppo muuttaa vaikka itse ompelemalla erilaisia päällisiä jos joskus alkaa tuo kuosi kyllästyttää.

Tuo kynttilänalunen on minulle tosi tärkeä, sillä olen todella joutunut näkemään vaivaa saadakseni sen itselleni kotiin. Tarina on melko pitkä mutta kerron sen suht lyhykäisesti. Tai yritän. Muutaman vuotta sitten espanjassa asuessani kävin paikallisessa Palabras de Poder -seurakunnassa lähes joka sunnuntaiaamuna, ja koska asuin aivan toisessa päässä Malagaa kuin srk sijaitsi, jouduin varaamaan 2-3 tuntia matkustukseen ehtiäkseni. Ensin piti kotoa kävellä bussipysäkille ja ottaa bussi numero 11 keskustaan, tähän piti varata varmuuden vuoksi 15 minuuttia. Matka bussilla kesti noin 15min. Sen jälkeen piti kävellä toiset 15-25 minuuttia juna-asemalle, ja ottaa juna aivan radan toiseen päähän saakka, matka kesti noin tunnin verran. Jos en ollut ihan hirmuisesti myöhässä aikataulusta, ostin aseman vieressä olevasta kahvilasta "pitufon" eli pienen rapeaksi lämmitetyn minipatongin sulatetulla juustolla ja kinkulla sekä kahvin aamiaiseksi. SEN JÄLKEEN loppumatkan suhteen tein valinnan aivan ajan mukaan. Jos bussit eivät olleet olleet ajallaan, ja oli hieman kiire, otin taksin kaupungin halki, siihen meni taas noin 10-15 minuuttia. Jos kuitenkin aikaa oli vielä hyvin jäljellä, kävelin usein rantakatua pitkin (reilu 30-40min) ja joskus kun aikaa oli ruhtinaallisesti, poikkesin rantabulevardin pieniin putiikkeihin ja kauppoihin hieman kiertelemään ja katselemaan. Kerran näin tehdessäni rakastuin tähän koristeeseen aivan silmittömästi!! Kävin sitä siellä hipelöimässä ja haaveilin josko sen saisin jollain konstilla Suomeen kuljetettua. Esine on todella raskas, ja keramiikkaa joten en voinut kuvitellakaan laittavani sitä matkalaukkuun ensinnäkin painonsa vuoksi, saati sitten rikkoutumisen vaaran vuoksi, halpakaan se ei ollut. Jossain vaiheessa sitten kuulin rekkakuskista, jonka kyytiin muutkin aikoivat laittaa matkalaukkuja Suomeen päin matkaamaan Euroopan halki, joten riensin ostamaan tämän ihastuttavan "vatin" ja jännäsin pääseekö se ehjänä "kotiin", mutta turhaan sillä ehjänä tuli ja tuolla se nyt pöydällä on kunniapaikalla! Eihän tämä niin lyhykäisesti näköjään tullutkaan.

Pianon päällistä

Pianonpäällinen on nyt toistaiseksi vähän sekalaista koristetta täynnä, sekin hakee vähän tyyliään, mutta noin se tuskin tulee jäämään. Keskellä ihana Pentikin kynttelikköni, sivuilla Ikean kynttilänalusilla pöytäkynttilät ja niiden sivuilla hääkuviamme.

Toivon kovasti että nyt isänpäiväviikonlopusta huolimatta ehtisin purkailla pahvilaatikoita pois edes jonkinverran. Enköhän tännekin ehdi silti viikonlopun aikana vielä päivittelemään.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!!!

Rentoilua muuton keskellä...

En ole jaksanut ottaa kauheaa stressiä muutosta, vaikka toki itse asettamani aikaraja laatikoiden purkuun on yhä voimassa!!! Välillä silti annan itselleni luvan lössähtää sohvalle tietokoneelle loppuillaksi vaikka laatikot kummittelevat silmissä ja mielessä.... Yhtenä iltana mies kävi ostamassa vaniljakermajäätelöä, korkkasi pohjoisesta ostamamme hillakastikepullon ja laittoi annokset kulhoihin.

Lakka on lempimarjani, ja melkein mikä vaan siitä tehty saa veden kielelleni!! Yhdistelmä oli aivan huippu! Suosittelen kaikille jos vain jostain saatte joskus käsiinne hilla-/lakkakastiketta.

Meillä oli yllättäen mukana myös kolmas pyörä..joten ihan täysin rauhassa emme saaneet näitä nautiskella, niinkuin ei yleensäkään mitään mikä hyvältä tuoksuu ja suusta sisään menee.... :D

Voisin tuota lakkaa tässä ylistää vaikka romaanin verran ja kertoa erilaisista lakkatuotteista joita pohjoisessa olemme testailleet, mutta säästän teidät siltä. Tässä vielä kuva käyttämästämme kastikepullosta.

Siinä nautiskellessamme takkatulen rätinästä ja vatsat täynnä jätskiä päätimme vielä juhlistaa uutta kotia punaviinillä.

Kuten kuvasta näkyy, taustalla todella kummittelevat purkamattomat laatikot... Mutta pikkuhiljaa ja laatikko kerrallaan! Eiköhän viikonkin päästä näytä jo melko erilaiselta! :)

Pieni valoilmiö

Meille ilmestyi viikonloppuna ihana valoilmiö pikkuruiseen ikkunaan!

Tarkkasilmäisimmät saattavat sen jo nähdä valoisassa kuvassa, mutta valaisen hieman. Oikeanpuoleisin pikkuruinen ikkuna on siis kodinhoitohuoneen ikkunamme, joka näytti mielestäni niin kovin orvolta ja yksinäiseltä, mitäänsanomattomalta tuolla sivussa, ja kaupassa törmäsin aivan ihanaan jouluvaloon, jonka näin heti mielessäni juuri tuota pikkuista ikkunaa koristamassa!

Sisäpuolelta se näyttää tältä. Alapuolella on Nuudeli-koiruutemme valtakunta peteineen, leluineen ja vesikuppeineen. Hän ei ole siisteintä mallia!

Pihamme ja talomme ulkovalaistus ei tällä hetkellä ole kovin vahvalla pohjalla, talon seinässä on yksi lamppu, ja pihassa "ringissä" on tämä yllä oleva pihavalaisin. Metsän ympäröimänä kun asumme, olen kaivannut ensimmäisestä päivästä saakka lisää valoa ulos. Kuistin pieliin tulemme hankkimaan molemmille puolille lamput, ja ulkorakennuksen seinään liikkeentunnistimella toimivan tehokkaan valon. Josko saataisiin piha vähän valoisammaksi. Mutta itse päätin aloittaa tällä pienellä jouluvalolla.

Kyllähän pienikin jo ilmettä muuttaa kummasti! Olen viimeisen päälle jouluihminen, rakastan joulua ja siihen liittyviä perinteitä, joulukoristeineen päivineen. En kuitenkaan kestä sitä, että joka vuosi joulunvietto ja -markkinointi aloitetaan aina vaan aiemmin ja aiemmin. Tänä vuonna sain heinä-elokuun vaihteessa ensimmäisen katalogin postiluukusta. Talvikuvasto, jossa mainostettiin viimeisillä sivuilla jouluvaloja. Samaan aikaan kun itse kävin vielä ottamassa aurinkoa ja kuljin hellemekko päällä. Ei näin! Kuitenkin annoin itselleni nyt luvan laittaa jo tuon valon, se kun ei mielestäni ole ollenkaan liian jouluinen. Ja kai marraskuussa jo saakin vähän alkaa fiilistellä! Kunhan ne joululaulut eivät raikaisi ihan vielä kaupoissa joulupukkien jakaessa karkkeja!

Nyt kun ikkunoissa ei vielä ole juurikaan kaikissa verhoja, ja sisällä kaaos pienenee hyvin pikkuhiljaa, on ihanaa että ulkoapäin näky on hyvinkin seesteinen. On mukava tulla kotiin joka on valaistu ja voi miten iloiseksi yksi pieni valokoriste voi ihmisen tehdä. Ehkä tässä on tällaista uuden kodin huumaa menossa, kaikki tuntuu ihanalta vaikkei kaikki vielä toimisikaan tai olisi valmista.

Ihanaa syksyä kaikille vaikka pimeää onkin!
Valaistaan toistemme päiviä! <3

Unelmana oma piha!

Pikkuhiljaa ne unelmat on alkaneet toteutua kun on enemmän ja vähemmän kärsivällisesti malttanut odottaa. Kaikella on aikansa, ja niin myös kerrostaloelämällä. Olemme molemmat mieheni kanssa kasvaneet maalla omakotitalossa ja olleet kypsiä jo pidemmän aikaa tuohon kerrostalolähiössä elämiseen. Opiskelemaan lähtiessäni minulle oli täysin selvää että haluan melko keskustaan, Raumaa suurempaan kaupunkiin kerrostaloon asumaan ja hauskaahan se olikin kaikinpuolin olla lähellä kaikkea, mutta aikansa kutakin. KAIKKEIN ENITEN olen kaivannut viime vuodet yhtä omakotitalossa asumisen parhaista puolista, nimittäin omaa pihaa!!! Nyt täytyy hetki vielä malttaa (piiitkä pitkä talvi) ennenkuin pääsen iskemään kynteni pihamultiin, mutta jotain sentään pääsin touhuamaan heti toisena päivänä omalla pihallamme, mukana tietysti seurakoira Nuudeli... :D

Oi haravoimisen riemua! Kuinka kauan olen odottanut päästä haravoimaan lehtiä nurmikolta!!! :D
Niin huvittavalta haave kuin jostain voi tuntua, se on ollut minulle niin suuri. Kävimme heti muuton jälkeen ostamassa Tokmannilta minulle haravan ja nyt vihdoin eilen pääsin tositoimiin!

Kuten kuvasta näkyy, hommaa ja lehtiä riittää monellekin päivälle,  enkä siitä sen suurempaa stressiä ottanutkaan vaan haravoin sen mitä käsivarret jaksoi ja jätän loput seuraaville päiville, eikä haittaa vaikka jotain jäisi keväällekin.. Tässä vielä hieman taloa:

Totesimme lauantaiaamuna herätessämme että taitaa olla ensimmäinen päivä kun olemme uudella kodillamme valoisaan aikaan, sillä tähän asti koko aurinkoinen ja valoisa aika on mennyt töissä, ja olemme aamulla lähteneet pimeällä ja iltapäivällä palanneet pimeällä. Niinpä päätimme lähteä ensimmäistä kertaa takapihan metsikköön katsomaan millaista maastoa siellä on ja missä tonttimme rajat kulkevat. Vaikka sitä ei paljon olekaan, on ihanaa että meillä on omaa metsää juuri sen verran että saadaan omat polttopuut ja joulukuuset sieltä! :)

Tontilta löytyi myös hauska "kivimonumentti" kuten mieheni sitä nimitti..

Metsästämme päädyimme takaisin tielle joka vie meiltä Narvi-järvelle (matkaa noin 2km), ja takaisinpäin kävellessä puustosta pilkottikin oma koto keltainen.

Yllätyksenä tuli samalla tiellä vastaan pienenpieni ihana shetlanninponi kärryt ja nuori nainen perässään!!! Mahtavaa! Juuri tätä olenkin kaivannut. Vaikka meiltä on vain 1km matkaa keskustaan ja kaupoille, silti olemme sen verran metsässä että naapureita ei näköpiirissä ole kuin yksi ja tiellä voi tulla minkälaisia elukoita vain vastaan. Kuulinpas tänään että tuolla meilläpäin on susiakin joskus liikkunut, jännää!

Joskos huomenna saisin vähän sisältäkin napsittua jo kuvia tänne. Voi olla että blogini on seuraavien viikkojen ajan melko sisustus- ja kotipainotteinen, mutta sitten vaan kommenttia jos alkaa kyllästyttää pelkät uuden kodin päivitykset! :D Eiköhän tässä tule mukaan pian myös jouluaiheiset valmistautumiset ym.