Pitsiviikolla pihakirppistelyä Vanhassa Raumassa!

Edellisviikolla meillä Raumalla oli vuosittainen pitsiaiheinen kulttuuritapahtuma Pitsiviikko. Alun perin pitsinäyttelyiden ympärille kudottu tapahtuma on ajan kuluessa kehittynyt kaupunkitapahtumaksi, joka vaalii edelleen pitsinnypläyksen ja käden taitojen perinnettä. Pitsiviikkoon kuuluu monenlaisia taide- ja musiikkitapahtumia kaupungilla, mutten ole niihin hirveästi osallistunut yleensä. Ainoa tapahtuma, jossa käyn vuosittain on Mustan Pitsin Yö, joka sijoittuu pitsiviikon perjantaille. Mukavat pienet markkinat kojuineen ja ihmispaljouksineen ovat mukavaa vaihtelua muuten niin hiljaisen Rauman katuelämään. Tänä vuonna päätin tutustua itselleni aivan uuteen alueeseen Pitsiviikon tapahtumissa, nimittäin Vanhan Rauman pihakirppiksiin!
Ihmettelen miksen ole aiemmin niillä kiertänyt, sillä olen hurja kirppisfani ollut aina! Kirppisten kiertelyä kesti koko päivän ja saldokin oli huimaava!

Pihoja oli kirppiskarttaan merkitty 37 kappaletta, mutta niitä löytyi vielä paljon lisää. Sain kiertelykaverikseni Anskiksen, ja tottakai mukana oli myös kirpparikoira Nuudeli!

 Kirppiksillä oli myytävänä paljon erilaisia pikku esineitä, huonekaluja, astioita, vaatteita ja leluja. Monet autotallikirppikset sisälsivät myös työkaluja ja miehisempiä tavaroita.

Kahdestatoista neljään kierreltyämme Anskiksen piti palata kotiin ja päätin samalla lähteä viemään Nuudeli-parkaa kotiin lepäämään, sillä lämpöasteita oli Raumalla varmasti jotain 26-28 asteen välillä. Nudde jaksoi hyvin kiertää, mutta kuumuus läähätytti kovasti, ja vaikka meillä oli itsellä vesipullo mukana ja lähes jokaisella pihalla mummuset ja tätiset kantoivat pikkuiselle vettä juotavaksi, en jaksanut enää sääliviä katseita (vaikka koira voi ja pärjäsi ihan hyvin) vaan ajoin pienokaisen kotiin ja kauheassa kirpparipoltteessa palasin itse vielä kiertelemään pihoja.

Väsynyt Nuudeli drinksulla ja mammansa väliaikavaniljamunkilla (Kontion kahvilan sisäpihalta).

Jatkoin kiertelyä nautiskellen ihanasta hellepäivästä Vanhan Rauman mukulakivikaduilla (vaikkei nilkkani niillä kävelyä koko päivää oikein kestäisikään) ja kauniista idyllisistä sisäpihoista. Tuntui vähän tirkistelyltä mennä toisten ihmisten pihoille tutkailemaan ja siis voin myöntää tunkeneeni nokkani jokaiseen pihaan pienellä uteliaisuudella mitäköhän sieltä paljastuu. Ehkä se on yksi koko pihakirppis-perinteen hienoudesta. Normaalisti Vanhassa Raumassa näkee vain talojen yhden sivun, mystisiä portteja vieri vieressa ilman aavistustakaan mitä niiden takana piilee. Rikkaruohoja rehottavia pihoja vai hyvin hoidettuja puutarhoja...

 Matkan varrella törmäsin myös yhteen kotimuseoon...

 ..josta löytyi vaikka mitä ihanaa..

                 vanha singer ja rukki...               

                     Vaaanhoja esineitä ja myllyjä..                                       

...kirnuamisväline mikä liekään..

Vanhoja Kalle-lehtiä vuosilta 1952-55....    

     

 

 ...kuntoilulehtiä ym...

Hauskaa!

Loppujen lopuksi olin hyvinkin tyytyväinen "saaliiseeni"!!!

Vanhoja kankaita (verhoja vai pöytäliinoja?!) joista ajattelin itelleni ommella mekon!

Ihanan rennon puna-valkoisen tunikamekon (Nudde taas mukana).

 Tupperin ja muiden muoviastioita!!!

Keltaisen kahviastiaston.

Viimeisin ja täydellisin ja ihanin löydökseni oli......

...piknik-kori, jota olen himoinnut ja toivonut löytäväni jo todella pitkään, ja nyt se löytyi, 20€ hintaan pienoiselta pihakirppikseltä!!! Oi onnea! :)

Olen niin iloinen kirppislöydöistäni että oli pakko kirjoittaa vaikka aikaa on kulunut jo reilu viikko! Vielä kun ehtisin piknikille tämän kesän aikana niin olisin onnellinen. Vaikka olen nytkin.

Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen Vanhan Rauman pihakirppiksiä kiertämään 

ja suosittelen kyllä ihan kaikille muillekin!