Täydelliset karppiletut hakusessa!!!

Olen pitkään koittanut etsiä yhden lempiherkkuni karppivastiketta.. Nimittäin lättyjen. Olen aina rakastanut lättyjä, sellaisenaan, kermavaahdolla tai erityisesti vaahterasiirapin kanssa. Nyt kun en vehnää pahemmin syö ollenkaan (muutakuin harvoin herkkupäivinä, jolloin maha meneekon sitten ylösalaisin yhtäkkisestä hiilarihyökkäyksestä), ei peruslätytkään kuulu ruokavalioon. Pari kertaa vuodessa mieheni tekee kunnon satsin lättyjä ja silloin kyllä syön, mutta nyt tänään ensimmäisenä työpäivänä (KYLLÄ, kesäloma on ohi) halusin töiden jälkeen tehdä itselleni pikku satsin lättyjä. Aloin netistä etsiä karppilättyohjetta, ja löysin pari vaihtoehtoa (toista kokeilen joskus toiste). Resepti löytyi karppaus.infon sivulta. Alkuperäinen ohje näytti tältä:

Karpit letut

Hyvin koossa pysyvät, rullautuvat letut käyvät myös tortilloihin
kuusi annosta

(n. 6 keskikokoista lettua)
3 munaa
2 rkl sulatettua voita
3 reilua ruokalusikallista mantelijauhetta
0,5 dl kermaa tai vettä
suolaa
ripaus vaniljasokeria halutessasi

Keräsin aineet kasaan ja tarkastelin mitä voisin vaihtaa vielä vähemmän hiilariseksi.

Kerman tai veden sijasta laitoin nesteeksi Vanilja-soijamaitoa jossa on vähemmän hiilareita mitä normaalissa maidossa, ja laitoin sitä joskus normaaliin lättytaikinaan enkä sen jälkeen enää ikinä käytä mitään muuta kuin sitä!!!
Vaniljasokeri vaihtui karppisokeriin sekä aitoon vaniljajauheeseen.

Aloin laskea kananmunia kippaan, ja jotenkin silmissäni sekoittui tuo "n.6 keskikokoista lettua" ja "3 munaa, ja niinhän siinä kävi, että viidennen munan rikottuani vasta tarkistin munien määrän reseptistä....

No, jätin munien määrän viiteen ja tuplasin muutkin aineet. Tässä vaiheessa alkoi todellinen sovellus. Laitoin puolet jauhoista (3rkl) mantelijauhoa, ja toisen puolen kookosjauhoa (namnamm kastikkeissa ainakin), kunnon nokare voita, 1,5dl soijamaitoa (lisäsin myöhemmin vielä n.1dl), ½tl aitoa vaniljaa, ½dl karppisokeria ja hippunen suolaa. Ja ei muuta kuin letunpaistoon!

Koelettu ei ehkä ollut ihan priima... vai olikohan vika kääntäjässä?

Ehkä, sillä seuraavat näyttivät jo paljon paremmilta!

"Ihan ok" sanoi Maikki kun lettuja söi! Hyvältä maistui, mutta lätyn tekstuuri oli vähän omituinen suussa, johtui ehkä manteli- tai kookosjauhon koostumuksesta. Päätin lisätä lättytaikinaan vielä yhden salaisen ainesosan pehmittääkseni taikinan koostumusta, pirkka Turkkilaista jugurttia puoli purkkia eli n. 1dl. Sen jälkeen (vaikka itse sanonkin) lätyn maku oli tai-vaal-li-nen. Harmitti oikein kun olin ekoja versioita syönyt niin paljon että alkoi jo tökkiä. Yksi vika tuli jugurtin myötä..

Lätyn tuntu suussa muuttui suussasulavaksi, mutta samalla pannulla hajoavaksi. En jaksanut enää alkaa keksiä lisäainesosia jotka olisivat sitoneet taikinan takaisin yhtenäiseksi ja käännettäväksi, mutta loppuvaiheessa taikinaa päätin testata vielä yhtä mahdollisuutta.

Jääkaapista löytyi himojeni kohde, pesto! Lisäsin pestosoosia taikinaan vielä pari reilua teelusikallista ja paistoin viimeiset letut. Taikinan koostumus oli yhä kovin murenevaa mutta maku hyvä ja saihan sen sitten käännettyäkin suht siististi jaettuani sen neljään osaan pannulla! 

Tässä vaiheessa olin jo niin ähky etten pystynyt kuin maistamaan jokaista erilaista lettua, ja menin sulattelemaan niitä sohvalle tv:n ääreen. Olen kovastikin tyytyväinen tosielämän gurmee-hetkeeni mutta ikävä kyllä en vieläkään löytänyt vastinetta ihanille tavallisille lätyille. Ehkä minun pitää vastedeskin antaa itseni repsahtaa pari kertaa vuodessa ja kärsiä mahanpuruista. Jos joku haluaa testata, suosittelen ehdottomasti! Muttei ehkä alkuperäisen ohjeen mukaan, minusta ainakin aluksi lätyt olivat vähän pliisuja, varsinkin jähdyttyään.

Ps. Myöhemmin mieheni tullessa töistä puhuin itse puhelimessa ja näin hänen käyvän oviaukossa muodostamassa huulillaan sanan "LÄTTYJÄ!!!" ja kiitävän keittiöön lättyjen pariin. En tiedä kuuliko hän hiljaisen kommenttini "ne on sit karppilättyjä", mutta ilme kasvoilla niiden ilmestyttyä seuraavaksi kulman takaa näkyviin kertoi kaiken. Hän oli sen havainnut. Ei-mantelijauhon-ystävä -mieheni. Tungettuaan suuhunsa puoli lättyä kerrallaan!