Ompeluterapiaa käsityölanien merkeissä!

Viimeinen viikko on mennyt vähän allapäin, viikko sitten sain kuulla työpaikaltani erään oppilaamme menehtyneen. Kyllä se veti mielen todella synkeäksi ja sai minut itkemään monen monituista kertaa. Asiaa ei vieläkään oikein ole täysin ymmärtänyt saati hyväksynyt, mutta kai se aika tekee tehtävänsä vaikka ikävä jää..

Näissä mammahormonihöyryissä ei parane päästää mieltä liian synkäksi, jotta sieltä pääsee poiskin, joten olen terapioinut itseäni ompelemalla. Se on minulle itselleni terapiaa parhaimmillaan, ja saa ajatukset pois arjen kiireistä hetkeksi ja nauttia luomisen ilosta.

Lauantaina meillä oli pienimuotoiset ompelu- ja käsityölanit perheen naisten kesken. Käsityö-lisäys siksi että kaikki eivät ommelleet vaan osittain myös neuloivat. Lanit järjestettiin minun luonani, ja mieheni oli lupautunut viettämään isä-poika -laatuaikaa vauvan kanssa sen päivän. Paikalla oli tietenkin minä, äitini, siskoni ja kälyni. Toinen kälyni ei päässyt paikalle, mutta ehkä ensi kerralla.

En huomannut ottaa ollenkaan kuvia lanien aikana, joten esittelen vain omat tuotokseni tässä. Aloitin pitkäaikaisesta projektistani, puikkopussukasta! Kankaat tähän ostin viime vuonna Tampereen Kädentaitomessuilta (joihin muuten suuntaamme jälleen ensi viikolla), ja vasta nyt sain aikaiseksi ottaa pussukan työn alle. Tällainen siitä sitten tuli:

 Kangas on ihanaa käsityöaiheista ruskeaa puuvillaa, ja vuoriksi laitoin samaa kangasta mutta vaalean beigenä.

Ei siinä liian kauaa nokka tuhissut kun tuon teki, vaikka alkuun jouduin miettimään vaiheiden järjestyksiä ihan tosissaan, sen verran on aikaa siitä kun olen viimeksi laukkua tai pussukkaa ommellut. Ja onneksi äiti oli auttelemassa kun tuli tenkkapoo. Ei muuta kuin puikot pussiin ja neulomaan...kun kerkiää!

Seuraavaksi päätin iskeä Ruskamekko-kaavan kimppuun. Kaavathan olin piirtänyt jo etukäteen ettei laneissa tarvitse alkaa sellaisia nyhertämään. Kankaan valinta olikin vaikein. Olin pari päivää pessyt vimmatusti kankaitani jotta valitsemani kangas on sitten varmasti pestynä, kun en osannut valita etukäteen.

Vaihtoehtoja oli onneksi vain pari, sillä mekkoon kangasta meni parisen metriä, eikä minulla ihan kaikkia niin paljoa ole tullut ostettua. Pohdin pitkään lintukankaiden välillä, keltainen vai harmaa, mutta yksimielisellä päätöksellä muut lanittajat päättivät puolestani ja valitsin harmaan. Tällainen minun Ruskamekostani sitten tuli:

Olen todella tyytyväinen itse lopputulokseen, ja tämä tulee varmasti käyttöön!

Inspis jäi päälle, tottakai, ja jatkoin heti seuraavana päivänä itseni terapiointia. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana...

 Joten tänään, kun aamupäivällä Onni nukahti pikku päikkäreilleen, syöksyin ompelukoneen kimppuun ja tuloksena oli tämä ihana keltainen Tintti-paita MIW-kaavalla.

Olen aiiiivan rakastunut tähän kankaaseen ja paitaan, ja kangasta onnekseni jäikin vielä yllin kyllin jotta saan siitä jotain muutakin tehtyä vielä. Tätä kangastahan ei enää mistään saa, kun Linnel lopetti myyntinsä, joten minun pitää tarkkaan harkita mihin kankaani käytän! Mieskin sanoi että tämä on kankaistani hänen suosikkinsa. Pitäisikö yllättää ja kyhätä vaikka kalsarit isänpäivälahjaksi. ;D