Hyvän olon päivän mustikkapiirakkaa!!

Minullahan iski tuossa viime viikolla ihan hirveä himo mustikkapiirakkaan, mikä on aika hassua, sillä en ole koko raskausaikana pystynyt syömään oikein mitään makeaa. Suolaista on himottanut mutta ei missään nimessä mitään makeaa. Kuitenkin, ihmisluonto on heikko, ja luettuani erään toisen bloggarin -yllätys yllätys- mustikkapiirakka-aiheisen postauksen en ole sitä sen koommin saanut mielestäni pois.

Tänään päivällä vihdoin toivuttuani jälleen aamupahoinvoinnistani, tunsin olevani tarpeeksi voimissani vääntämään tämän suussasulavan herkun, ja tein sen mieheni vielä ollessa töissä jotta hänkin saa herkullisen yllätyksen kotiintullessaan.

Tein tämän piirakan Mamman marjapiiraan ohjeella, jos se ei jollekin ole tuttu niin kirjoitanpa sen tähän. Äidiltäni tämän reseptin aikoinaan kopioin, ja on minusta paras piirakka-ohje mitä on.

Mamman marjapiiras

200g    voita
1½ dl   sokeria
2          munaa
4 dl      vehnäjauhoja
2 tl       leivinjauhoa

päälle:

2 (3) dl     kermaviiliä (tai maitorahkaa)
½ dl    sokeria
1         muna
1 tl      vaniljasokeria
3 dl     marjoja

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Ensin voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Lisää vatkauksen aikana munat. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja laita uuniin esipaistumaan. Sillä välin sekoita päällisen aineet keskenään (paitsi marjat) ja mittaa marjat valmiiksi. Ohjeen mukaan päälliseen tulisi 2dl kermaviiliä (tai maitorahkaa, mutta itse tykkään enemmän kermaviilin pehmeydestä), mutta minusta se on liian vähän, ja laitankin 3dl.
Kun pohja on hieman jäsähtänyt uunissa, muttei vielä tummentunut, ota se uunista pois ja painele siihen reunat, ja keskelle selvä syvennys päälliselle. Sitten vaan mustikat tai muut marjat taikinan päälle (itse laitoin näemmä väärin päin, kuten kuvasta näkyy) ja päälle kermaviiliseos. Piirakka uuniin ja ajasta en osaa sanoa mitään, mutta pois sitten kun reunat ovat tummuneet hyvin. Ja ei muuta kuin suut makiaks!!

Piirakka teki hyvin kauppansa ja upposi sekä minun möhömahaani, että miehelle. Täytyykin vissiin kutsua joku viikonloppuna käymään, eihän me kaksin pystytä moista piirakkaa hävittämään (mies voi olla eri mieltä).

Maukasta oli, mutta uskon pysytteleväni yhä tuolla suolaisemmalla linjalla,

vielä kun ei oikein kroppa ole selvästikään valmis vastaanottamaan näitä makeita pläjäyksiä.

ps. Ilokseni huomasin saaneeni yhden uuden virallisen lukijan blogilleni. Lämmittää kyllä mieltä kovasti aina se yksikin lisälukija! Hitaasti mutta varmasti! :)