Sinne jäi tipaton alkuvuosi!

Postauksen otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava, osittain, mutta totta se on! Tipatonta on jatkunut tähän viikkoon saakka (ja tietyssä merkityksessä jatkuu yhä), mutta tällä viikolla se päättyi ihan lääkärin kehoituksesta.

Niin siinä vaan kävi, että vaikka mitään vakavaa ei toki ole tapahtunut, veriarvoissa oli sen verran häikkää ja vointi niin heikko, että päädyin "tipatukseen" yhdeksi illaksi sairaalan puolelle. Mutta tosiaa ei onneksi mitään vakavaa.

Eihän minun ruipelokädestäni meinannu löytyä suonia ollenkaan ja niin ohuet että piti joku vauvaneula vissiin pistää ennenkuin kanyyli saatiin paikoilleen, peukalonvarteen kun kämmenselän suoni oli ensin ruhjottu kipeäksi. Ei hauskaa! Taas otettiin putkikaupalla verta ja muita testejä ja sitten menikin ilta maatessa ja pussia vaihdettiin.

Ihana ihana mies pääsi töistä viiden aikaan, ja halusi tulla piristämään vaimoa tuoden aivan ihanan lohdutuslahjan mukanaan, kelta-valkoisen kesäisen käsilaukun!!! Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen, kamala ja tunteeton vaimo kun olen, sillä olen jo pitkään etsinyt laukkua joka sopisi uuteen takkiini, jossa olisi tarpeeksi pitkä hihna olan yli ja joka olisi käytännöllinen. Enkä vaan nähnyt ihanaakin ihanampaa kassia kuitenkaan jokapäiväisessä käytössä, jonkalaiseksi mies sen oli tarkoittanut. Sovimme siis että voin käydä vaihtamassa sen haluamaani malliin ja vähän neutraalimpaan väriin (sainhan viime vuonna synttärilahjaksi jo yhden aivan ihanan keltaisen laukun ) ja tänään sen kävin vaihtamassa.

Helppo tehtävä se ei ollut, oli niin monta ihanaa laukkua, mutta tämä yksi malli minut ihastutti, ja kun en osannut päättää kumman värin otan, päädyin ottamaan molemmat sillä ne sai sen alunperäisen laukun hinnalla molemmat.

Tuo ruskea laukku on vähän ruskeampi mitä kuvassa näyttää, mutta siis aivan ihana malli! Sopivat molemmat täydellisesti vihreän takkini kanssa, ja minkä kanssa vaan kun ovat maanläheisiä värejä molemmat.

Kyllähän tuollaiset huomaavaisuudet aina ilostuttaa vaikka olisi mikä olo, olen tosi onnellinen tuosta ukostani, vaikka välillä semmoinen perus pohjoisen yrmy onkin! :)  Niin sekin välillä yllättää, ja on aina tukena vaikka mikä tulisi. Minusta näillä vois mennä naistenpäivänkin, mutta saa nähdä tuleeko sillon vielä jotain lisälahjusta. Halusi kannustukseksi ja lohdutuslahjaksi ostaa laukun kun olen kuulemma niin urheasti jaksanut oloineni.

Tämä punainen on siitä kiva, että se menee ympäri vuoden. Sopii meinaan syksyyn, talveen, kevääseen ja jopa kesään tarpeeksi pirtsakan värinen. Ja miksei tuo ruskeakin mutta enemmän näen tämän punaisen kesäreissuilla keikkumassa mukana. Oi, ja ei muuten ole enää pitkä aika siihen kesäänkään enää! Kevättä mennään jo kovaa vauhtia eteenpäin, täälläpäin Suomea ainakin paistaa jo aurinkokin niin lämpimästi parhaina päivinä että pian alkavat kukkaset nousta tienvarsilla.