Saimme viettää ensimmäistä joulua vauvan kera, ja tämä oli vauvelille ainutlaatuinen elämänsä ensimmäinen joulu!!!
Hän olikin melko suurilta osin joulun vetonaula ja keskipiste. Ja se pikkuiselle suotakoon. Oli kyllä elämäni ihanin joulu, se sai jotenkin taas aivan uuden merkityksen päivänselvän lisäksi.
En siitä sen enempiä kirjoittele, kuvat kertokoot puolestaan.
Jouluksi menimme vanhempieni luo lapsuudenkotiini, joka sijaitsee alle 10km päässä kotoamme.
Aito kuusi on vaihtunut jo jokunen vuosi sitten muoviseen allergioiden ja astmaoireiden takia, mutta onhan tuokin komea kuusi! Varsinkin noiden ihania lahjapakettien (ja Onnin) koristaessa sen juurella, ah! Alla isän ja pojan yhteispotretti.
Pikkutonttu pääsi mummun kanssa koristamaan kuusta, ehkä söpöintä ikinä!!!
Joulu sai meidät vanhemmatkin vähän pöllötystuulelle; sitä se loma tekee.
Jouluun tietysti kuuluu lievä ylensyönti, ja söimmekin hulluna ihania jouluruokia, lihoja, laatikoita, juustoja ja siskoni tekemää ihanaa jälkiruokaa. Ja tietysti niitä suklaita. Rasiakaupalla.
Sen vastapainoksi piti myös ulkoilla ihanassa säässä! Yhtenä päivänä käytiin metsässä pulkkamäessä (ei laskettu Onnin kanssa mut Onni nukkui kantorepussa ja mä seurailin muiden laskua) ja toisena kälyni järjesti talviriehan ulkona iltahämärässä. Ja hauskaa oli!
Sain viime hetkillä valmiiksi pikku tonttusemme jouluaaton velourisen tonttuasun (joka paljastuikin niin hikiseksi kankaaksi että paita oli pakko riisua heti lahjojen avaamisen jälkeen), ja olihan hän suloisista suloisin pikkutonttunen! Ellei jopa joulun suloisin! ;) Lahjojen avauksesta ei tämä tonttu ymmärtänyt mitään, joten me äiti ja isä saimme avata melkoisen paljon paketteja! Kuvassa tutkaillaan parhaillaan lakki kenossa uutta Pingu-lelua/-rättiä.
Joulupäivänä joulunviettoomme yhtyivät veljeni perheineen, ja mukana tietysti aivan ihana pikkuinen meidän vauvelin serkkutyttö! Viime jouluna hän oli se joka ei oikein lahjoja vielä ymmärtänyt, mutta nytpä ymmärsi ja voi sitä riemua aina kun paketti aukesi ja ihmetys ja ihastus valtasi ilmeet.
Kaikkien iloksi poitsu löysi jouluviikolla kielensä! Sitä ulkoilutettiinkin sitten oikein olan takaa koko joulun edestä! Ilmeisesti oli hauska saada kaikki nauramaan!
Päällimmäisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä ja rakkaimpana muistona tästä joulusta jäi ihana rakkaus ja perhe! Se, miten sai antaa omalle pienelle turvallisen joulun koko suuren perheen kesken ja viettää aikaa niiden omien rakkaimpien ihmisten kanssa. Ja voi miten tuota pientä ilopilleriä rakastankaan, sitä ei sanat riitä kuvaamaan.
Toivottavasti lukijoillakin oli ihanat joulut ja saitte viettää sen omien läheistenne kanssa!
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti