20+0 ja uusia aluevaltauksia!

VIHDOIN se päivä on koittanut, raskauden PUOLIVÄLI!!!!!! Hip hip huraaaa, hip hip huraaa!!!

20+0

Yhä nopeammin ja nopeammin mennään kohti turvallisempia ja turvallisempia viikkoja beiben ulkomaailmassa selviytymisen kannalta! Ei sillä, että hän olisi mitään merkkejä näyttänyt aikaisesta ulkoutumisesta, mutta kyllä sitä paremmin pystyy aina mielenrauhansa pitämään kun enemmän on viikkoja. Kauheaa myllerrystä on mahassa ollut jo pari viikkoa ja koko ajan lisääntyy. Maha kasvaa ja painonlaskukin on pysähtynyt. Seuraava suunta ollee ylöspäin, mikä on ihan toivottuakin jo tässä vaiheessa. Pahoinvointia on yhä aina aamuisin puoleenpäivään saakka, ja yhtenä päivänä oksentelin vielä illallakin. Alkaa kyllä toivo töihinpaluusta pikkuhiljaa karista, vaikka silti olen sitä mieltä että ennen lukukauden päättymistä töihin vielä pääsen... Huoh, kun ei jäisi toiveajatteluksi.

MUTTA, hetken oltuani maissa liikunnattomuuden ja uusien kolotusten takia, päätin testata aivan uutta aluevaltausta liikunnan maailmassa, uimahallin palveluja!

Luonnollisestikaan minulla ei ollut kameraa mukana ensimmäisessä vesijumpassani, joten törkeästi nappasin netistä postauksesta löytyvät kuvat. Minulle suositeltiin paristakin eri paikasta jo selkävaivojenikin takia vesiurheilua, sekä nyt myös tämän uusimman raskauskolotukseni vuoksi vesijumppaa, ja päätin avartaa mieltäni ja lähteä kokeilemaan. Keski-ikä kyseisessä ryhmässä oli noin 70+, mutta joukossa oli myös ikinuorten vanhempieni ikäisiä (50+) muutama. Mitäpäs se sitten haittasi menoa, ja hyvältä tuntuikin rehkiä pitkästä aikaa ilman kipua! Ei poka kolottanut pakaraa eikä iskiashermoa, ei selkää eikä jalkoja. Sormien nivelet eivät meinanneet kestää veden vastusta mutta vaihdoin kauhomisasentoja niin ettei se ottanut niin niveliin. Kuitenkin ajankohta oli sen verran varhainen (puolenpäivän aikaan) että oksennus kiersi loppupuoliskon kurkussa niin että luulen jatkavani niissä iltapuolen ryhmissä tätä harrastusta.

Tänään raskauden puolivälin kunniaksi (ja melkoisen potutuksen poistamiseksi) päätin lähteä testaamaan ohjattua vesijuoksuryhmää. Eläissäni en ole suonut ajatustakaan vesijuoksulle enkä ajatellut ikinä sitä kokeilevanikaan, mutta niin ne tarpeet muuttuvat ja parkkeerasin jälleen autoni uimahallin parkkiin (lähes rutaten autoni takapään ajamalla koristekiveä päin, onneksi vain vetokoukku sai osuman, huh!)

Täytyy sanoa, että olin kyllä pihalla kuin lumiukko siinä kokeneessa vesijuoksijoiden senioriryhmässä! Keski-ikä oli samaa luokkaa kuin edellisessäkin ryhmässä, mutta mikäpä siinä mummojen kanssa polskiessa, yksi ihanan pirteä ja hymyileväinen vanharouva tekikin heti tuttavuutta kanssani ja siinä ainakin 50-60v ikäerolla juoksimme täysillä ihan samaa vauhtia rintasin jutustellen mukavia. :)

Ohjaaja oli hieman ulalla kun kävin kysymässä miten päin juoksuvyö laitetaan ja vastasi "no en kyl osaa yhtään sanoa"......... ööö no miksi sitten ohjaat täällä vesijuoksua? :D Hän näytti kuitenkin että kiinnitä se tuohon mahan alapuolelle nähtyään pallovatsani, ja niin tein. Havaitsin heti altaassa sen tuntuvan todella epämiellyttävältä ja remmi porautui mahaani ja kohtuuni ja näin jo pienen beiben haukkomassa henkeään vatsassani... Kysyin ihanalta mummelilta missä kohtaa hän pitää vyötään, ja hän kertoi sen kuuluvan vyötärölle ja että siitä se joskus pakkaa valumaan ylöspäin. Nostin sen ylemmäs ja se oli hieman paremman tuntuinen, mutta sen verta epämiellyttävä kuitenkin etten usko jatkavani vesijuoksuharrastusta. Ehkä sitten syksyllä. Juoksutunnin jälkeen pakarassa vihloi iskias, selkä oli kipeä ja jalatkin tuntuivat hassuilta joten ehkä tekniikassanikin oli jotain vialla. Tai sitten olisi pitänyt aloittaa rauhallisemmin. Mieleni tekisi tuon ihanan mummelin takia alkaa käydä siellä, mutta ehkä bongaan uuden lempparimummun jostain vesijumpparyhmästä! Hui kamala mikä ajatus, ihan kuin sydänystävämummoja olisi pilvin pimein maailmassa. No, jos meidät on tarkoitettu tutustumaan niin "kohtalo" meidät yhteen johdattaa!