Kuten (joillain) lapsilla on tapana, ovet oli liimattu enemmän ja vähemmän täyteen tarroja, ja vaikka uskon että he itse olivat niistä kovin ylpeitä, me ei niistä oltu niin innoissamme, eikä repiminenkään tuottanut oikein tyydyttävää tulosta. En muutenkaan pitänyt ovien "tylsästä" tasaisuudesta ja tavallisista kahvoista, joten ratkaisuna oli ovet vaihtoon!!! Mies kävi ostamassa uudet ovet toiveitteni mukaisesti, itse hurautin eilen Turkuun ostamaan (Clas Ohlsonilta) ovenkahvat joihin nettiä selaillessani rakastuin!
Mieheni ja isäni olivat jo työn touhussa irroittamassa vanhoja ja asentelemassa uusia karmeja kun saavuin illalla kotiin. Kämppä oli kamalan näköinen, mutta kestän sotkun kun tiedän mitä on tulossa. Koska talomme on Älvsby-talo, täällä oli alkuperäiset ovet, ja eiväthän suomalaiset ovet sitten sopineet ruotsalaisiin karmeihin, joten karmit menivät myös vaihtoon. Kamala homma irrotella listoja ja karmeja, ja todeta että suomalaiset karmit eivät SILTIKÄÄN mätsää täysin oviaukon kanssa, ja miehet kävivät uusista karmeista napsaisemassa pätkät pois ym ym ym säätämistä, ennen kuin itse asiaan pääsi kunnolla. Huoh! Onpahan nyt sitten ainakin seuraavilla asukkailla sitten helpompi vaihtaa ovia jos niin mielivät.
Tarjosin apuani remppahommissa, mutta minua pyydettiin ystävällisesti pysymään poissa jaloista! :D Niinpä löysäilin tietokoneella olohuoneessa miesten uurastaessa.
Siinä vaiheessa kun ovia oli pari jo paikoillaan, sain yksinkertaisen tehtävän, laittaa niitä maailman ihanimpia kahvoja paikoilleen. Hommaa voisi luulla simppeliksi, mutta kun olet väsynyt, raskaana, väsynyt ja totally ajatuksissasi, voi käydä näin:
Isäni käveli ohitseni tuota asennellessani ja repesin ääneen nauramaan ja huusi myös mieheni katsomaan.... Eihän kukaan voi KAIKESSA olla täydellinen? ;)
Pääsin kuitenkin vauhtiin työkalujeni kera (omasta LadyPackistani kuten olen pinkin työkalusalkkuni nimennyt), ja loput kahvat menivät ongelmitta paikoilleen ja vielä oikein päin!
Ja eikös olekin paaaljon hienommat ovet kuin ne vanhat, koko kodin yleisilme muuttui ihan huimasti nyt kun kaikki on vaihdettu!
On siinä sitä työn sarkaa vielä jäljelläkin kun huomenna kiinnitellään noita listoja takaisin sekä etsin kahvojen alle oikeanlaiset peitekilvet (kahvan mukana tuli vain avaimenreiällinen) ja kiinnittelen ne, mutta uskoisin että suurin työ on jo tehty. Ja kaikki kunnia siitä miehelleni ja isälleni!!! Nyt niihin ihaniin kahvoihin, joihin rakastuin ja jouduin (no ei se nyt niin vastenmielistä ollut, seurana oli toinen pallomahaystävä, ja löysin kivoja mammavaatteita edullisesti) ajamaan Turkuun saakka hakemaan, vielä kahdelta eri Clas Ohlsonilta koska 3 kahvaa on kuulemma heillä ihan normaali hyllyssä pidettävä määrä...
Onhan se ihanan siro ja kaareva, juuri sopivasti tavallinen mutta kuitenkin erilainen! Voi että, paljon voi parit ovenkahvat ilahduttaa yhtä naista! Vielä kun saadaan tuo kammottava keltainen tapetti revittyä pois (keittiöremontin yhteydessä kesällä) ja maalattua tai tapetoitua jollain kivalla neutraalilla värillä (esim. ihan vaan valkoisella tai vaalean beigellä), ilme muuttuu kyllä ihan totaalisesti.
Kaikki tässä taloudessa eivät olleet yhtä innoissaan muutoksen tuulista ja porakoneen aivot lävistävästä äänestä....
Nuudeli parka joutui olemaan omassa huoneessaan aidan takana ja hakeutui kauimpaan nurkkaan nukkumaan, porakoneen ääni kun otti kovasti korviin eikä kukaan ehtinyt pitämään seuraakaan. Onneksi tämä on vain väliaikaista, ja elämä taas jatkuu normaalina (tai parempana, uusilla ovilla)!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti