Mammutit kelkkailemassa

Meidän pikku Onnimonnilla käyvät vaatteet kamalaa vauhtia pieniksi, kun kasvu on ihan valtavan nopeaa. Nyt parin kuukauden iässä pituutta on tullut lisää jo lähes kymmenen senttiä, ja painoa kohta kolme kiloa! APUA! Tämä tietysti vaikuttaa myös vaatteisiin, ja sekä 50 että 56 kokoiset vaatteet on saanut jo siirtää varastoon odottamaan mahdollista seuraavaa (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, ei nyt) tulijaa ja käytössä ovat 62 vaatteet. Mahtavatko nekään kauaa kestää..

Tähän asti olen vauvalle ommellut lähinnä housuja, ja halusin vähän nostaa vaatimustasoa onnistuttuani legginseissäkin melko hyvin. Niinpä päätin tehdä ihanan jumppiksen, eli lämpöisen haalarin, sillä ne ovat vallan käteviä kun lähtee käymään ihan vaan vaikka kaupassa tai neuvolassa eikä päälle tarvitse välttämättä koko topparepertuaaria iskeä. Kaavat löytyivät Ottobre 4/2012 -lehdestä.

Menin Turun Eurokankaaseen etsimään kivaa kangasta jumppikseen, ja sieltä palalaarista iskikin silmään aivan ihana tummansinipohjainen kangas, jossa mammutit (?) laskevat kelkoilla mäkeä. Näin minä sen tulkitsin. Näytti juuri sopivalta kankaalta poitsulle. Mikä parasta, sisus on aivan älyttömän ihanan pehmeää nukkaa! Sen kanssa pari iltaa väänsin, ja tänään sen sain valmiiksi. Tällainen siitä sitten tuli:

Täytyy sanoa, että tuo vetoketju minua pelotti kaikkein eniten, sillä en muista milloin olisin vetoketjua viimeksi ommellut, varmaan yläasteella...se kuitenkin oli yksi ehkä helpoimmista osista tässä haalarissa, tai ainakin vaati todella vähän työtä. Kanttauksia en ollut IKINÄ ennen tehnyt, ja sekin kävi ihan näppärästi kun vauhtiin pääsi. Nyt on kyllä sellainen voittajafiilis että selviän mistä vain! :D

Voi tätä ompelumaniaa!! Se senkun pahenee vaan projekti projektilta!

2. paketti Salaiselta jouluystävältä!!!

Voi miten jännittävääääää!!! Eilen postilaatikolla käydessäni hirveässä tuulen tuiskeessa ja tuiverruksessa vauvanvaunut mukanani löysin kun löysinkin pienen paketin! Voi että! Melkein heti arvasin sen olevan Salaiseltä jouluystävältäni, sillä en tietääkseni odota pakettia mistään muualta tällä hetkellä!

Tällä kertaa paketti oli cdon.comin laatikossa, ja avattuani sen siellä olikin oikein ihanasti paketoitu joulupaketti!

 

Jos viimeksi pidin paketin sisällöstä, tätä suorastaan rakastan! :D Miten minulla olikin sellainen toive ja kutina avatessani että olisipa paketissa suklaata, ja löytyi sieltä sitten sitäkin!

 

Yllätyin, miten paljon Salainen jouluystäväni oli tähän pakettiin panostanut nähdessäni itse neulotut vanttuiden tapaiset punaiset ihanuudet. Viestistä selvisi mitkä ne ovat.

 Ne ovat siis kämmekkäät, enkä ole koskaan nähnyt enkä kuullut moisista, mutta ovat varmasti todella kätevät (paitsi tällä hyytävällä tuulella) ja tulevat käyttöön vaunulenkeille!

Värikin on ihanan jouluinen!

Lisäksi paketissa oli joululevy, jossa on nimensä mukaan Joulun tunnelmia instrumentaaliversioina. :)

Itseni hemmotteluun sain vielä kasvonaamion sekä sitä toivomaani joulusuklaata!

Kaikenkaikkiaan ihana paketti ja ihana yllätys! 

Salainen jouluystäväni on selvästi lukenut tarkkaan mieltymyslistani

tai sitten hänellä on vaan todella samanlainen maku kanssani! ;)
Kolmatta ja viimeistä pakettia jään odottamaan - joulukuussahan se sitten viimeistään tulee!

Ensimmäiset leggarit!

Kuulun facebookissa Ompeluelämää-ryhmään, jossa tuntuu syksyn villityksenä olevan kaksi asiaa, legginsien ompelu, sekä Ruskamekon ompelu. Ruskamekon kaava on tänä syksynä tullut myyntiin Pikku-Piltin verkkosivuille ja sieltä saa ostaa myös ihan valmiita Ruskamekkoja. Noh, ihastuin tähän itsekin ja eilen postilaatikosta löysin oman kaavani. Katsotaan koska saan aikaiseksi sellaisen ommella.

Nyt kuitenkin sain vihdoin ommeltua ihka ensimmäiset legginsini. Mietin pitkään teenkö valmiilla kaavoilla joko Ottobresta tai Suuri Käsityö -lehdestä, vai nettitutoriaalin avulla, vai yritänkö ottaa itse kaavat. Päädyin piirtämään itse kaavat lemppari luottolegginseistäni, ja jännitin kuinka käy.
Vähän otin ilmeisesti saumuroidessa reilulla kädellä saumanvaroista pois koska kangas ei ollutkaan ihan yhtä joustavaa kuin luottoleggarini, mutta kyllä ne jalkaan mahtuivat sekä tuntuvat ja näyttävät ihan hyviltä.

Ongelmitta tämä projekti ei luonnollisestikaan aloittelijan käsissä mennyt. Mietin pitkään mistä kankaasta uskallan tehdä ekat legginsini jos ne vaikka menevät piloille, mutta uskaltauduin ottamaan vähän kalliimpaa kangasta työn alle luottaen kykyihini. Turhaan.... Leikkasin nääs ensin kaksi vasenta lahjetta, ja kun olin sen jo tehnyt, tajusin vasta mokani. Noh, toinen vasen lahje meni siis kaappiin odottamaan josko siitä vielä pystyisi jotain tekemään. Harmitti kyllä hulluna koska olin ajatellut kyseisestä kankaasta tekeväni jotain muutakin vielä, mutta nyt siitä ei enää isoa yhtenäistä palaa saa.

Ihastuin tähän kuosiin kun se tuli myyntiin Linnelin verkkokauppaan (joka lopetettiin tässä syksyllä), mutta hinnan takia en malttanut ostaa. Nyt syksyllä kun Linnelissä alkoikin loppuunmyyntiale, napsuttelin tätäkin kangasta ostoskoriin muiden mukana.

Kaavasta tuli siis ihan hyvä, kunhan muistan katsoa kankaan joustavuuden aina ennen saumurointia. Joustavasta uskaltaa napsasta reilummin, mutta vähän jäykempää kangasta pitää varoa ettei tule liian tiukat.

Kyllä nyt kelpaa surrutella leggareita kasapäin. Niitähän tarvitaankin sitten paljon kun saan tehtailtua niitä iki-ihania Ruskamekkoja itselleni. 

Aijettä!

Iloinen Dermo-yllätys!

Meidän työpaikan Dermosil-tilaajia oli tänä syksynä muistettu ja vähän "palkittu" aktiivisuudesta, sillä meidät oli valittu Dermoshopin Suomen paras työpaikka -kampanjan yhdeksi kuudesta haastattelukohteeksi. Seuraavissa dermolehdissä esitellään haastattelu myös meidän dermotyöpaikastamme (työpaikka jossa toimii Dermosil-tilaajaryhmä). Tämän lisäksi saimme jokainen pienen, tai ei niin pienenkään 40€ arvoisen lahjan.

Jännitin mitä lahjakassista löytyy, ja ilokseni siellä oli oikeasti hyödyllisiä tuotteita, jotka tulevat kaikki kyllä varmasti käyttöön! Pari olen jo ottanutkin testiin.

Kassista löytyi puolukansiemenöljy-ravintolisäkapseleita jotka kiinteyttävät ja kosteuttavat ihoa, puolukkainen kasvojenpuhdistusöljy, puolukkainen rauhoittava kasvovoide (mistä tiesivätkin että puolukka on dermotuoksuista lempparini), ergonominen eyeliner sekä vaalea aluslakka.

Ihana piristys syksyyn!

Kukkamekko rinsessalle

Tässä eräänä kauniina päivänä surrautin kukallisen liivimekon, kolmesta syystä...

1) Halusin tehdä välillä myös tyttövaatetta ommeltuani poitsulle housuja poikakankaista.

2) Halusin ommella ompelukoneella ja laittaa saumurin hetkeksi sivuun (vaikka sen siitä huolimatta kaivoin esiin koska reunat eivät olleet mielestäni siistit ilman saumurointia), sillä trikoohousuompeluksissa saan niin vähän käyttää ompelukonetta.

3) Olen pitkään aikonut ommella ihanalle veljentytölle (1,5 v) jotain nättiä, ja nyt löysin kivan liivimekon kaavan.

4) Kangaskaappini pursuaa myös tyttömäisiä kankaita, joista palan halusta ommella jotain.


Syitä tulikin näemmä neljä, mutta mitäs sen väliä. Liivimekon kaavan löysin vanhemmasta Suuri Käsityö -lehdestä, ja kankaan olin tilannut jo aikoja sitten nettikaupasta.

Värikkäät napit päätin ostaa oman kaupungin Jätti Rätti -kangaskaupasta, mutta siellä ei ollut mitään sen tapaisiakaan, joten päädyin selaamaan nettikauppoja. En löytänyt kirveelläkään sopivan kokoisia ja värisiä nappeja, joten turvauduin facebookin Ompeluelämää-ryhmän apuun. Sieltähän sainkin vinkin Hanhelin verkkokaupasta, josta löytyikin vaihtoehtoja niin, että ostin kaikkia mekossa esiintyviä värejä vastaavat napit, jotta joku edes vastaisi sävyiltään mekon kukkien värejä.

No siinähän kävi sitten niin, että KAIKKI napit olivat täsmälleen saman sävyisiä kuin mekon kukat, enkä osannut päätöstä tehdä mitkä mekkoon päätyvät. Niinpä otin napit ja mekon mukaan kun menin vanhempieni luo, jossa myös mekon tuleva käyttäjä oli, ja saivat äitinsä kanssa sitten valita napit. Keltaisethan mekkoon sitten päätyivät, oma lempparini myös!

Täytyykin mainita että tein (muistaakseni) elämäni ensimmäiset napinlävet tähän mekkoon! Se jännitti eniten, sillä en ole tuolla omalla koneellani ainakaan ikinä tehnyt, ja jouduin ihan ohjekirjan kaivamaan ja tutustumaan napinläpisysteemiin ja paininjalkaan. Mutta voi miten älyttömän kätevä se oli tuolla ihanalla koneellani tehdä!!!

Pääsin vihdoin käyttämään myös merkkejä jotka ovat purkissaan odottaneet pääsyä johonkin ompelukseen... Tuo "käsintehty" sopi vielä niin kivasti väriltään tähän että pakkohan se oli siihen laittaa, ja kokolappu tietysti myös!

Otin heti testiin myös nappien kanssa Hanhelilta tulleen uuden kaksoisneulan, ja hyvää jälkeä se teki. Olen ihan rakastunut kaksoisneulaan, sillä tulee jotenkin paljon viimeistellympi lopputulos kuin yksittäisellä tikillä.

Tässä valmis mekko kokonaisuudessaan:

En tajunnut ottaa kuvaa tytöstä mekko päällä, mutta typy tykkäsi mekostaan ja vanhemmat myös. Ihana antaa pikku lahjoja aina välillä ihan ilman syytäkin. Ja ihana että "perheessä" on sekä poika-, että tyttölapsi niin että saa molemmille ommella fiiliksen mukaan.

Marjoja marjoja marjoja!!

Olen monena edellisenä vuonna haaveillut saavani talveksi pakkasen täyteen marjoja, joita voin sitten sulatella sieltä pitkin vuotta milloin mihinkin leipomukseen, smoothieen tai hilloksi. Nyt se vihdoin mahdollistui kun muutimme (vuosi sitten) omakotitaloon, jonka ulkorakennukseen sain arkkupakastimen. Nyt olen pakastanut heinäkuusta saakka eri marjoja, ja alkaa olla aika hyvällä mallilla. Vielä kun jostain saisi karpaloita ja lakkoja niin olisin onnellisin.

Tällä hetkellä pakastettuna on puna- ja mustaviinimarjoja, vadelmia, mansikoita, mustikoita ja puolukoita. Pienestä voi ihminen onnelliseksi tullla, mutta tämäkin pienen haaveen toteutuminen saa minut joka kerta iloiseksi kun ulkopakastimeen kurkkaan!

Mustia ja punaisia viinimarjoja

Ihania vadelmia

Viimeisin marjasatsi oli 10l ämpärillinen puolukoita, jotka pikkusiskoni Tiitu oli käynyt metsässä poimimassa. Ahkera tyttönen. Aiemmin syksyllä saimme häneltä kantarelleja ja auttoi minua herukoidekin keräämisessä.

Kyllä nyt kelpaa talven mussutella marjoja ja pysyä toivottavasti terveenä niidenkin ansiosta. Ehkä pikkuinen Onnikin saa osansa soseina myöhemmin, mutta maidolla mennään vielä pitkä tovi! :)

Liikenteen lähteet..

Silloin tällöin tarkistan, millä hakusanoilla blogini on löydetty ja mistä linkeistä blogiini eksytty, sen kun saa katsottua blogin tiedoista. Yleensä sieltä ei kummempia yllätyksiä löydy, mitä nyt joskus alkuun oli erittäin epäilyttävä aikuisviihdesivu (en vieläkään tiedä kuinka se oli mahdollista sillä blogissani ei tietääkseni ole mitään sen kaltaista sisältöä) ja mitä mielenkiintoisimpia hakusanoja, mutta nyt tarkistaessani löysin jotain mielenkiintoista. Itse asiassa kaksi sivustoa joista oli linkki minun blogiini.

Ensimmäinen oli espanjankielinen blogi, jonka postaus käsittelee erilaisia tyynyjä. Siihen on otettu kuva minun blogistani (ilman lupaa kylläkin mutta olkoon) postauksestani Tampereen kädentaitomessuista parin vuoden takaa. Tämän linkin kautta blogiini on eksynyt jopa 63 ihmistä. Enpä tiedä ovatko mitään saaneet vierailustaan sillä kaikki tekstini ovat suomeksi, ja jotkut vielä niin murteella kirjoitettu etteivät ehkä ole edes käännettävissä netin käännöskoneilla.

Tässä linkki tyynybloggaukseen.

Toinen sivu josta blogiini oli eksynyt 120 kävijää, oli vauva.fi. Siis oikeasti. Vauva.fi:n foorumkeskustelusta...

Linkin nähdessäni olin vähintäänkin hämilläni, mutta nähdessäni keskustelun aiheen hämmennykseni syveni. Aiheena oli mikäs muukaan kuin "Miksi lasten pitää liimata tarroja sänkyyn?" 

 SIIS MITÄ?

Kyllä hetki meni miettiessä että mikä ihme postaus liittyy lapsien tarrojen sänkyyn liimailuun... mutta tsekkasin ketjun ja sieltä se linkki löytyi.

Remonttireiskoja liikkeellä!

Tuohon postaukseen siellä viitattiin ja pidettiin tarraisia ovia kovastikin kodikkaina. Eipä siinä mitään, mutta ihmettelen suuresti miksi juuri tämä postaus oli sinne päätetty linkittää.
Samapa tuo silti, toipahan minulle 120 kävijää hetkellisesti blogiin. Heh.

En voi näitä tarkasteltuani todeta muuta kuin että on tämä Internetin maailma ihmeellinen. Tosiaan ku nettiin jotain laitat, ei se sieltä koskaan kokonaan katoa. Joku välimeren bloggaaja nappaa kuvasi ja liittää omaan blogiinsa, josta joku linkittää sen keskustelupalstoille ja ties minne. Ja minä kun joskus alussa mietin miten blogia saisi levitettyä jotta ihmiset löytäisivät sinne. Näemmä minun ei tarvitse välttämättä tehdä itse sen eteen paljoakaan. Semmoisia pohdintoja tänään.