Unelmana oma piha!

Pikkuhiljaa ne unelmat on alkaneet toteutua kun on enemmän ja vähemmän kärsivällisesti malttanut odottaa. Kaikella on aikansa, ja niin myös kerrostaloelämällä. Olemme molemmat mieheni kanssa kasvaneet maalla omakotitalossa ja olleet kypsiä jo pidemmän aikaa tuohon kerrostalolähiössä elämiseen. Opiskelemaan lähtiessäni minulle oli täysin selvää että haluan melko keskustaan, Raumaa suurempaan kaupunkiin kerrostaloon asumaan ja hauskaahan se olikin kaikinpuolin olla lähellä kaikkea, mutta aikansa kutakin. KAIKKEIN ENITEN olen kaivannut viime vuodet yhtä omakotitalossa asumisen parhaista puolista, nimittäin omaa pihaa!!! Nyt täytyy hetki vielä malttaa (piiitkä pitkä talvi) ennenkuin pääsen iskemään kynteni pihamultiin, mutta jotain sentään pääsin touhuamaan heti toisena päivänä omalla pihallamme, mukana tietysti seurakoira Nuudeli... :D

Oi haravoimisen riemua! Kuinka kauan olen odottanut päästä haravoimaan lehtiä nurmikolta!!! :D
Niin huvittavalta haave kuin jostain voi tuntua, se on ollut minulle niin suuri. Kävimme heti muuton jälkeen ostamassa Tokmannilta minulle haravan ja nyt vihdoin eilen pääsin tositoimiin!

Kuten kuvasta näkyy, hommaa ja lehtiä riittää monellekin päivälle,  enkä siitä sen suurempaa stressiä ottanutkaan vaan haravoin sen mitä käsivarret jaksoi ja jätän loput seuraaville päiville, eikä haittaa vaikka jotain jäisi keväällekin.. Tässä vielä hieman taloa:

Totesimme lauantaiaamuna herätessämme että taitaa olla ensimmäinen päivä kun olemme uudella kodillamme valoisaan aikaan, sillä tähän asti koko aurinkoinen ja valoisa aika on mennyt töissä, ja olemme aamulla lähteneet pimeällä ja iltapäivällä palanneet pimeällä. Niinpä päätimme lähteä ensimmäistä kertaa takapihan metsikköön katsomaan millaista maastoa siellä on ja missä tonttimme rajat kulkevat. Vaikka sitä ei paljon olekaan, on ihanaa että meillä on omaa metsää juuri sen verran että saadaan omat polttopuut ja joulukuuset sieltä! :)

Tontilta löytyi myös hauska "kivimonumentti" kuten mieheni sitä nimitti..

Metsästämme päädyimme takaisin tielle joka vie meiltä Narvi-järvelle (matkaa noin 2km), ja takaisinpäin kävellessä puustosta pilkottikin oma koto keltainen.

Yllätyksenä tuli samalla tiellä vastaan pienenpieni ihana shetlanninponi kärryt ja nuori nainen perässään!!! Mahtavaa! Juuri tätä olenkin kaivannut. Vaikka meiltä on vain 1km matkaa keskustaan ja kaupoille, silti olemme sen verran metsässä että naapureita ei näköpiirissä ole kuin yksi ja tiellä voi tulla minkälaisia elukoita vain vastaan. Kuulinpas tänään että tuolla meilläpäin on susiakin joskus liikkunut, jännää!

Joskos huomenna saisin vähän sisältäkin napsittua jo kuvia tänne. Voi olla että blogini on seuraavien viikkojen ajan melko sisustus- ja kotipainotteinen, mutta sitten vaan kommenttia jos alkaa kyllästyttää pelkät uuden kodin päivitykset! :D Eiköhän tässä tule mukaan pian myös jouluaiheiset valmistautumiset ym.